12.07.2014 Maskun Riviera

Helou.

Tässä taas vähän postausta viime aikaisista kalastustunnelmista. Kuten viime postauksessa jo kerroinkin, on tullut käytyä muutamassakin paikassa kalastamassa jo. Ja toinen näistä kerroista tosiaan kohdentui Maskun Rivieralle. Maskun riviera sijaitsee Raumantien varrella ja on todella laaja virkistysalue. Alueella voi siis toki myös uiskennella, tai harrastaa muuta rannalla tehtävää aktiviteettia. Mutta kalastajille tämä on kyllä aivan loistava paikka, kierrettävää löytyy moneksi tunniksi. Tai ainakin minä ja Kuusela saimme noin 5h 30min kulutettua pelkästään kiertämällä tätä aluetta ensimmäistä kertaa kalojen perässä ja tutkien samalla kalastuspaikkojen laatua sekä ympäristöä muutenkin.

Nyt jälkikäteen kun katson tuota karttaa ja mietin kuinka kauan meillä oikeastaan menikään kulkea tämä alue ympäri, en voi kun ajatella että ilmeisesti menimme myös tuon isomman lammikon kiertäen. Eli luultavasti menimme myös Isonkivenrannan ympäri tuossa samalla. Näiden kahden ison vesistön välissä ja vieressä on myös paljon pikkuisempiakin lammikoita, joita katselimme myös läpi jos näyttäisi kalaisilta paikoilta.

En ole kyllä enää yhtään varma miten me tuota kiersimme, muuta kuin omassa päässäni muistan nuo reitit. No, eniveis. Siinä sitten aloittelimme mukavasti kello 0700 kalastelemaan ja siihen aikaan aurinkokin oli noussut möllöttämään taivaalle kirkastamaan kalastajille vähän mukavempaa päivää. Näkymät olivat ainakin kunnossa, sekä kahvia oli mukava hörppiä aurinkoisessa aamussa vailla muiden ihmisten mekkalointia. Ei vielä tuohon aikaan nääs uimareita tai muita kuntoilijoita näkynyt missään. Kaksi kalastajaa veneellä kyllä olivat eksyneet tuonne lammikon keskelle onkimaan ja he eivät poistuneetkaan tuosta spotistaan varmaan pariin tuntiin. Ilmeisesti tuli kalaa?

Itse aloitin kalastamalla käyttäen Mepps-lippaa. Muutamien heittojen jälkeen ei kuitenkaan kalojen aktiivisuudesta ollut havaintoakaan omaa lippaani kohtaan. Päätin jo aikaisessa vaiheessa kuitenkin vaihdella eri väristen lippojen välillä tiuhaan jos ei kalaa ala kuulumaan muutamien heittojen jälkeen. Kokeilin aina kiiltävistä mattamustaan vaihtoehtoina, mutta ei mitään. 

Tämän jälkeen ajattelin kokeilla vähän jigailua, kun viehelaatikosta sattui löytämään tuommoisiakin muutama kappale. Olin juuri edellisiltana lueskellut hieman jigailun peruskikkoja, eli miten jigia uitetaan. Helpoiten jigiä uitetaan seuraavalla tavalla, jonka itsekin totesin toimivaksi ratkaisuksi:

• Anna jigin upota pohjaan asti heittosi jälkee
• Kelaa siimasta "löysät" pois, eli siima kireäksi
• Kelaa 2-5 kierrosta kelallasi siimaa sisään ja anna jigin upota pohjaan
• Aina kun jigi on uponnut pohjaan uudellee, toista kelaaminen

Jigin uppoamisen huomaa siitä, kun oma siima on muuttunut kireästä löysäksi. Kokeilemalla nämäkin asiat oppii. Huonoin puoli ehkä jigauksessa on se, että kun mennään tuolla pohjaa pitkin pomppien. Pohjaa pitkin kun liikutaan, saattaa matkan varrella jigin koukku tarttua kaikenlaisiin pohjan ihmeellisiin asioihin ja tästä saattaa tulla jigin menetyksiä. Onneksi jigit eivät paljoakaan maksa, joten sinänsä ei harmita niin paljon kuin joku 10e vaapun menetys.

Hetkeni jigailtua, ei sekään tuottanut tulosta. Ja vaihdoin takaisin Mepps-lippaan. Siirryimme kohtalaisesti koko ajan eteenpäin ja aina uuden sopivan kalastusmiaehen mentävä aukon huomatessamme kaislikon välikössä siihen meni jompi kumpi heittelemään. 

Kalastussettiä - © Kuusela

Ei voinut ainakaan maisemista valittaa, sen verran voi sanoa. Oli todella mukava olla jälleen luonnon keskellä fiilistelemässä kalastamista ja itse luontoa. Kuten kuvistakin saattaa huomata, oli kalastusvedetkin todella sen näköisiä ainakin, että kalaa pitäisi olla siellä sun täällä. Ja varmasti sitä olikin, mutta näin kuumina kesäpäivinä kalat ovat enemmänkin syvänteissä kuin matalissa rannan kohdissa. Ja tuolla oli aika paljon matalia kohtia kohdissa, joista pääsi heittelemään. Mutta kyllä onneksemme siellä myös syvänteitäkin osui kohdille. 

Päädyimme matkallamme myös tälläiseen yllä olevassa kuvan mukaiseen paikkaan. Se oli hieman tuolla metsän keskellä ja jotenkin eristyksissä oleva "lammikko". Eipä siinä mitään kuin uittamaan vieheitä vain, sillä sitä kalaa tulee. Pari kertaa tuli heitettyä ja pum! Siellähän tarttui heti heiton jälkeen kala kiinni vieheeseeni. Hauskaa tässä oli se, että kun vesi oli todella matalaa niin näki tuon taistelevan kalan joka tuli kohti kelatessa koko ajan. Saaliikseni oli tarttunut tällä kertaa ahven! Kyllä huomasi eron myös ahvenen tarttumisessa kuin hauen tarttumisessa vieheeseen. Ahven aloittaa samantien hirmuisen rimpuilemisen eri suuntiin ja nykimisen, jotta pääsisi irti ja karkuun mahdollisimman nopeasti. Hauki taas taistelee vastaan selkeästi yksittäisillä voimakkailla puhahduksilla, jonka jälkeen se aina kerää hetken aikaa voimia uuteen vastaiskuun. 

Affen - © Kuusela

Hauki on kala, jopa se pienikin hauki

Tuo saamani ahven ei ollut mikään maailman suurin saalis, kokoa kyseisellä affenella taisi olla jotain huikeat 100-150g. Onnistui se piikittämään minua sisukkaana pikku otuksena silti käteen, mutta ei mitenkään haavoittavasti saatikka kuolettavasti. Eipä kauankaan tästä saalista, kun Kuusela sai vähän vasemmalla itsekin saalista! Hetken "taisteltuaan" tätä tarttunutta petoa vastaan, paljastui saalis melkoisen pieneksi haueksi. Mutta olipahan saalis tuokin kuitenkin. Ei särkynyt kuparinen tälläkään kertaan, vaan kalaa on joka Kuuselan reissulla tullut. 

Huomionarvoista muuten molemmissa saaleissa oli se, että ne tulivat Mepps-lippojen avulla. Itse käytin kultaisella päävärityksellä ja punaisilla täplillä olevaa Mepps-uistinta. Kuuselan vieheen värityksestä en aivan varma ole, se taisi olla joko sama kuin minulla oli käytössä tai sitten kuparisella päävärillä oleva versio samaisesta vieheestä.

Panorama maisemista

Siirryimme tuolta jälleen eteenpäin ja eksyimme ensin jonnekkin ihmeelliselle kuivahkon näköiselle vesialueelle. Saimme huomata sen olevan frisbee-golf aluetta, sillä joku onneton golffari oli oman frisbeensä heittänyt veteen ja sitä siellä kalasteli puukepin avulla. Ei ollut siis aivan hyvä paikka kalastella se. Siirryimme yllä olevan kuvan näköiselle alueelle sieltä, joka näyttikin jo vähän paremmalta kalastelualueelta. 

Hetken jos toisen kuitenkin tuolla kalastelimme, mutta tuloksetta. Paljon pikkuisia kaloja kyllä lähti aina seurailemaan Mepps-lippaa, mutta ne eivät nyt olleet ihan saaliskokoa. Olivat jopa lippoja pienempiä kaloja. En tiedä luulivatko olevansa jo niin paljon kasvaneita, että tuollainenkin ökkimönkiäis-viehe saattaisi jo kelvata ateriaksi? 

Siinä aikamme kiersimme paikkaa eteenpäin ja löysimmekin mukavan kallionkielekkeen josta heittelimme pari heittoa ja nautimme hieman kahvia taas välillä. Itse olin hetken aikaan kalastamatta kun nautin kahvista, mutta Kuusela heitteli lippaa siinä. Huomasin yhden heiton jälkeen, että kun Kuusela oli kelannut lipan jo ylös vedestä, niin sitä oli seurannut kaksi kalaa. Sama toistui seuraavallakin heitolla, mutta eivät vain tarttuneet vieheeseen. Olivat ihan jo saaliskalan kokoisiakin. Eivät vain tarttuneet vieheeseen jostain syystä, oli vissiin vain niin hypnotisoiva viehe?

Itsekin siinä heittelin muutaman kerran jigillä ja lipalla, mutta eipä sitä ketään seurannut saatikka napannut. Jatkoimme eteenpäin. Saavuimme mukavalle syvännekohdalle heittelemään. Sinne kyllä pääsi melko rajusti vain liukumalla melkein kalliota pitkin alaspäin, mutta pääsi sinne kuitenkin turvallisesti perillekin. Aloin tiuhaan heittelemään erilaisia kuvia taas tässä, jotta saisin hieman vaihtelua. Kokeilin lusikkauistimista krokotiilia, jos olisi vähän isompia affenia tai haukia liikenteessä, joita kyseinen viehe olisi kiinnostanut. Mutta tuloksetta. Siinä sitten kaikenlaista hieman aikaa kokeilin, mutta mikään ei näyttänyt maistuvan. Vaihdoin takaisin Mepps-vieheeseen, koska sillä oli tänään jo tullut yksi ahven aikaisemmin. Kuusela muuten taiteili koko tämän ajan siimasotkun kanssa (jälleen), mutta pääsi myös heittelemäänkin.

Otin muutaman askeleen sivummalle, josta pääsi heittelemään hieman eri kohtaan kuin aiemmin näitä kaikenlaisia eri vieheitä olin kokeillut. Pari heittoa ja wush! Siellähän oli kala jälleen kiinni. Vaikkakin jälleen luulin ensin sen tarttuneen johonkin pohjarisuun kiinni. Onnekseni siellä kuitenkin oli kala. Sitä siinä sitten kelailin sisään ja melko sen kummemmin taistelematta sieltä kala rantautui. Sehän oli hauki, joka oli kiinnostunut Mepps-uistimesta tällä kertaa.

Hauki monttu auki - © Kuusela

Se oli semmoinen hauki se. Ei kuitenkaan ruokapöytään päätynyt tämäkään kala, sen verran pieni veijari kuitenkin oli että siitä olisi saanut varmaan yhdelle ihmiselle hetkeksi aikaa jotain mutusteltavaa. Ja muutenkin olen ihan catch 'n release -kalastusmetodin puolella suurimmaksi osaksi. Kyllä sitä joskus voi ottaa saaliskalaa kotiinkin, jos tekee mieli kalaruokaa. Varmasti otan affenia ruokakalaksi, jos niitä vain tulisi muutama isompi. Sanottakoon että sellaiset muutama min. 500g affenet olisivat mukavia. Pienemmät voivat mennä kasvamaan rauhassa takaisin :) Eli tosiaan, tämäkin haukitoveri pääsi uiskentelemaan vielä Maskun vesille ja kasvamaan isommaksi.

Siinä hetken vielä kävimme eteenpäin Maskun vesistön reunoja, mutta eipä sieltä kaloja ainakaan tullut enään saaliiksi. Lähinnä vieheet tarttuivat jostain syystä tällä matkalla aika monta kertaa puuhun kiinni... Osasyynä taitaa olla se, että heittopaikat olivat muutamissa kohdissa todella hankalia ja pitikin heittää jotenkin ovelasti jos halusi vieheensä päätyvän puun sijasta veteen. Onneksi vieheitä tuli pelastettua hieman hankalemmistakin puun oksista. 

Kalastuksen tuoksinnassa huomasimme viereisessä "saaressa" nousevan savua. Luulimme että siellä on joku porukka grillailemassa vain ja emme aikoneet mennä sinne häiritsemään meidän kalastuksellamme ketään. Tuo samainen savunoloinen tuoksu oli jo aikaisemminkin kantautunut meidän hajusieraimiemme piiriin, mutta tosiaan luulimme tuolloinkin olevan kyseessä samainen grillausporukka. 

Kuitenkin Kuusela huomasi siltä puolelta jolla olimme tuona hetkenä kalastelemassa, ettei tuolla ollut ketään pitämässä mitään grilliä tai sen tapaista. Kuusela lähti tutkimaan paikkaa ja minä menin hetken päästä perässä jahka olin saanut omat kalastuskamppeeni kerättyä kasaan. 

Huomasimme paikalla olevan "sammutetun" nuotion joka savusi edelleen. Nuotion jäänteet olivat tosiaankin vielä kytevät. Kuusela nappasi 1,5l juomapullon joka lähistöllä oli lojumassa kaikkien muiden roskien seassa ja minä otin 0,5l tölkin VEDESTÄ. Näillä tarvikkeilla kantelimme hetken aikaa vettä tuon kytevän savuttavan "nuotion" päälle. Mutta eipä se paljoa auttanut, kädellä tunsi kuinka tuo kolo jonne nuotio oli rakennettu oli todella kuuma vaikka sinne kuinka vettä tunkisi näillä välineillä.

Päätimme että tässä kohtaa on parempi soittaa paikalle valtion edustajat jotka tietävät kuinka tilanne tulisi hoitaa kunnialla loppuun. Kuusela soitti hätänumeroon ja kertoi tilanteen heille. Lähettivät paikalle palokunnan auton ja sieltä tuli mies arvioimaan kyseistä asiaa. Ja kyllä kyseessä oli sen verta hankala sammutusoperaatio, että paikalle piti ajaa myös paloauto lähistölle. Kyseessä oli sellainen nuotion jäämistö, joka olisi edennyt tästä vielä maan juuristoa pitkin helposti eteenpäin ja lopulta koko puu olisi tulessa. Siitä seuraavat askeleet olisi varmasti helppo kuvitella näin kuivalla alueella. Sanoivat että oli todella hyvä ilmoitus.

Paloauto - © Kuusela

Tekijöistä ei tosiaan ole tietoa, sillä me, emmekään myöskään uimarit jotka lähistöllä olivat eivät olleet nähneet ketään joka olisi ollut grillailemassa tai viettämässä aikaa tämän notskin äärellä. Onneksi kuitenkin tuo saatiin sammutettua palokunnan ansiosta!

Täytyy kyllä todeta että harvinaisia kaistapäitä on ollut liikenteessä jälleen. On ollut varmaan todella hyvä idea tehdä nuotio puun juurikkoon. Ja vielä sitten oman sammutteluyrityksen jälkeen on joko huomattu että eihän tämä sammukkaan ikinä ja poistutaan paikalta. Tai sitten ovat vain luulleet olevan sammutuksen jälkihöyryjä joita sammutuksen jälkeen on tullut ja poistuneet paikalta. Sen lisäksi, että olivat jättäneet taakseen kytevän nuotion... Oli alue aivan roskainen. Miksi... Oi miksi? Ei ole niin vaikeaa ottaa niitä oman retkihetken jätöksiä mukaan sieltä alueelta. En voi toki sanoa että olisi roskaaja ja nuotionsytyttäjät samaa porukkaa, mutta kuitenkin.

Semmoista tällä kertaa. Käytimme monta tuntia siis kalastukseen ja kalaa tuli. Sekä pelastimme Maskun? No ei nyt sentään, mutta tuli kuitenkin tehtyä päivän hyvä työ ilmoittamalla asiasta palokunnalle.

Loppukevennys:

Mikä on kalamiehien kansalliseepos?

-Kalavale

~ Niko