12.07.2014 Maskun Riviera

Helou.

Tässä taas vähän postausta viime aikaisista kalastustunnelmista. Kuten viime postauksessa jo kerroinkin, on tullut käytyä muutamassakin paikassa kalastamassa jo. Ja toinen näistä kerroista tosiaan kohdentui Maskun Rivieralle. Maskun riviera sijaitsee Raumantien varrella ja on todella laaja virkistysalue. Alueella voi siis toki myös uiskennella, tai harrastaa muuta rannalla tehtävää aktiviteettia. Mutta kalastajille tämä on kyllä aivan loistava paikka, kierrettävää löytyy moneksi tunniksi. Tai ainakin minä ja Kuusela saimme noin 5h 30min kulutettua pelkästään kiertämällä tätä aluetta ensimmäistä kertaa kalojen perässä ja tutkien samalla kalastuspaikkojen laatua sekä ympäristöä muutenkin.

Nyt jälkikäteen kun katson tuota karttaa ja mietin kuinka kauan meillä oikeastaan menikään kulkea tämä alue ympäri, en voi kun ajatella että ilmeisesti menimme myös tuon isomman lammikon kiertäen. Eli luultavasti menimme myös Isonkivenrannan ympäri tuossa samalla. Näiden kahden ison vesistön välissä ja vieressä on myös paljon pikkuisempiakin lammikoita, joita katselimme myös läpi jos näyttäisi kalaisilta paikoilta.

En ole kyllä enää yhtään varma miten me tuota kiersimme, muuta kuin omassa päässäni muistan nuo reitit. No, eniveis. Siinä sitten aloittelimme mukavasti kello 0700 kalastelemaan ja siihen aikaan aurinkokin oli noussut möllöttämään taivaalle kirkastamaan kalastajille vähän mukavempaa päivää. Näkymät olivat ainakin kunnossa, sekä kahvia oli mukava hörppiä aurinkoisessa aamussa vailla muiden ihmisten mekkalointia. Ei vielä tuohon aikaan nääs uimareita tai muita kuntoilijoita näkynyt missään. Kaksi kalastajaa veneellä kyllä olivat eksyneet tuonne lammikon keskelle onkimaan ja he eivät poistuneetkaan tuosta spotistaan varmaan pariin tuntiin. Ilmeisesti tuli kalaa?

Itse aloitin kalastamalla käyttäen Mepps-lippaa. Muutamien heittojen jälkeen ei kuitenkaan kalojen aktiivisuudesta ollut havaintoakaan omaa lippaani kohtaan. Päätin jo aikaisessa vaiheessa kuitenkin vaihdella eri väristen lippojen välillä tiuhaan jos ei kalaa ala kuulumaan muutamien heittojen jälkeen. Kokeilin aina kiiltävistä mattamustaan vaihtoehtoina, mutta ei mitään. 

Tämän jälkeen ajattelin kokeilla vähän jigailua, kun viehelaatikosta sattui löytämään tuommoisiakin muutama kappale. Olin juuri edellisiltana lueskellut hieman jigailun peruskikkoja, eli miten jigia uitetaan. Helpoiten jigiä uitetaan seuraavalla tavalla, jonka itsekin totesin toimivaksi ratkaisuksi:

• Anna jigin upota pohjaan asti heittosi jälkee
• Kelaa siimasta "löysät" pois, eli siima kireäksi
• Kelaa 2-5 kierrosta kelallasi siimaa sisään ja anna jigin upota pohjaan
• Aina kun jigi on uponnut pohjaan uudellee, toista kelaaminen

Jigin uppoamisen huomaa siitä, kun oma siima on muuttunut kireästä löysäksi. Kokeilemalla nämäkin asiat oppii. Huonoin puoli ehkä jigauksessa on se, että kun mennään tuolla pohjaa pitkin pomppien. Pohjaa pitkin kun liikutaan, saattaa matkan varrella jigin koukku tarttua kaikenlaisiin pohjan ihmeellisiin asioihin ja tästä saattaa tulla jigin menetyksiä. Onneksi jigit eivät paljoakaan maksa, joten sinänsä ei harmita niin paljon kuin joku 10e vaapun menetys.

Hetkeni jigailtua, ei sekään tuottanut tulosta. Ja vaihdoin takaisin Mepps-lippaan. Siirryimme kohtalaisesti koko ajan eteenpäin ja aina uuden sopivan kalastusmiaehen mentävä aukon huomatessamme kaislikon välikössä siihen meni jompi kumpi heittelemään. 

Kalastussettiä - © Kuusela

Ei voinut ainakaan maisemista valittaa, sen verran voi sanoa. Oli todella mukava olla jälleen luonnon keskellä fiilistelemässä kalastamista ja itse luontoa. Kuten kuvistakin saattaa huomata, oli kalastusvedetkin todella sen näköisiä ainakin, että kalaa pitäisi olla siellä sun täällä. Ja varmasti sitä olikin, mutta näin kuumina kesäpäivinä kalat ovat enemmänkin syvänteissä kuin matalissa rannan kohdissa. Ja tuolla oli aika paljon matalia kohtia kohdissa, joista pääsi heittelemään. Mutta kyllä onneksemme siellä myös syvänteitäkin osui kohdille. 

Päädyimme matkallamme myös tälläiseen yllä olevassa kuvan mukaiseen paikkaan. Se oli hieman tuolla metsän keskellä ja jotenkin eristyksissä oleva "lammikko". Eipä siinä mitään kuin uittamaan vieheitä vain, sillä sitä kalaa tulee. Pari kertaa tuli heitettyä ja pum! Siellähän tarttui heti heiton jälkeen kala kiinni vieheeseeni. Hauskaa tässä oli se, että kun vesi oli todella matalaa niin näki tuon taistelevan kalan joka tuli kohti kelatessa koko ajan. Saaliikseni oli tarttunut tällä kertaa ahven! Kyllä huomasi eron myös ahvenen tarttumisessa kuin hauen tarttumisessa vieheeseen. Ahven aloittaa samantien hirmuisen rimpuilemisen eri suuntiin ja nykimisen, jotta pääsisi irti ja karkuun mahdollisimman nopeasti. Hauki taas taistelee vastaan selkeästi yksittäisillä voimakkailla puhahduksilla, jonka jälkeen se aina kerää hetken aikaa voimia uuteen vastaiskuun. 

Affen - © Kuusela

Hauki on kala, jopa se pienikin hauki

Tuo saamani ahven ei ollut mikään maailman suurin saalis, kokoa kyseisellä affenella taisi olla jotain huikeat 100-150g. Onnistui se piikittämään minua sisukkaana pikku otuksena silti käteen, mutta ei mitenkään haavoittavasti saatikka kuolettavasti. Eipä kauankaan tästä saalista, kun Kuusela sai vähän vasemmalla itsekin saalista! Hetken "taisteltuaan" tätä tarttunutta petoa vastaan, paljastui saalis melkoisen pieneksi haueksi. Mutta olipahan saalis tuokin kuitenkin. Ei särkynyt kuparinen tälläkään kertaan, vaan kalaa on joka Kuuselan reissulla tullut. 

Huomionarvoista muuten molemmissa saaleissa oli se, että ne tulivat Mepps-lippojen avulla. Itse käytin kultaisella päävärityksellä ja punaisilla täplillä olevaa Mepps-uistinta. Kuuselan vieheen värityksestä en aivan varma ole, se taisi olla joko sama kuin minulla oli käytössä tai sitten kuparisella päävärillä oleva versio samaisesta vieheestä.

Panorama maisemista

Siirryimme tuolta jälleen eteenpäin ja eksyimme ensin jonnekkin ihmeelliselle kuivahkon näköiselle vesialueelle. Saimme huomata sen olevan frisbee-golf aluetta, sillä joku onneton golffari oli oman frisbeensä heittänyt veteen ja sitä siellä kalasteli puukepin avulla. Ei ollut siis aivan hyvä paikka kalastella se. Siirryimme yllä olevan kuvan näköiselle alueelle sieltä, joka näyttikin jo vähän paremmalta kalastelualueelta. 

Hetken jos toisen kuitenkin tuolla kalastelimme, mutta tuloksetta. Paljon pikkuisia kaloja kyllä lähti aina seurailemaan Mepps-lippaa, mutta ne eivät nyt olleet ihan saaliskokoa. Olivat jopa lippoja pienempiä kaloja. En tiedä luulivatko olevansa jo niin paljon kasvaneita, että tuollainenkin ökkimönkiäis-viehe saattaisi jo kelvata ateriaksi? 

Siinä aikamme kiersimme paikkaa eteenpäin ja löysimmekin mukavan kallionkielekkeen josta heittelimme pari heittoa ja nautimme hieman kahvia taas välillä. Itse olin hetken aikaan kalastamatta kun nautin kahvista, mutta Kuusela heitteli lippaa siinä. Huomasin yhden heiton jälkeen, että kun Kuusela oli kelannut lipan jo ylös vedestä, niin sitä oli seurannut kaksi kalaa. Sama toistui seuraavallakin heitolla, mutta eivät vain tarttuneet vieheeseen. Olivat ihan jo saaliskalan kokoisiakin. Eivät vain tarttuneet vieheeseen jostain syystä, oli vissiin vain niin hypnotisoiva viehe?

Itsekin siinä heittelin muutaman kerran jigillä ja lipalla, mutta eipä sitä ketään seurannut saatikka napannut. Jatkoimme eteenpäin. Saavuimme mukavalle syvännekohdalle heittelemään. Sinne kyllä pääsi melko rajusti vain liukumalla melkein kalliota pitkin alaspäin, mutta pääsi sinne kuitenkin turvallisesti perillekin. Aloin tiuhaan heittelemään erilaisia kuvia taas tässä, jotta saisin hieman vaihtelua. Kokeilin lusikkauistimista krokotiilia, jos olisi vähän isompia affenia tai haukia liikenteessä, joita kyseinen viehe olisi kiinnostanut. Mutta tuloksetta. Siinä sitten kaikenlaista hieman aikaa kokeilin, mutta mikään ei näyttänyt maistuvan. Vaihdoin takaisin Mepps-vieheeseen, koska sillä oli tänään jo tullut yksi ahven aikaisemmin. Kuusela muuten taiteili koko tämän ajan siimasotkun kanssa (jälleen), mutta pääsi myös heittelemäänkin.

Otin muutaman askeleen sivummalle, josta pääsi heittelemään hieman eri kohtaan kuin aiemmin näitä kaikenlaisia eri vieheitä olin kokeillut. Pari heittoa ja wush! Siellähän oli kala jälleen kiinni. Vaikkakin jälleen luulin ensin sen tarttuneen johonkin pohjarisuun kiinni. Onnekseni siellä kuitenkin oli kala. Sitä siinä sitten kelailin sisään ja melko sen kummemmin taistelematta sieltä kala rantautui. Sehän oli hauki, joka oli kiinnostunut Mepps-uistimesta tällä kertaa.

Hauki monttu auki - © Kuusela

Se oli semmoinen hauki se. Ei kuitenkaan ruokapöytään päätynyt tämäkään kala, sen verran pieni veijari kuitenkin oli että siitä olisi saanut varmaan yhdelle ihmiselle hetkeksi aikaa jotain mutusteltavaa. Ja muutenkin olen ihan catch 'n release -kalastusmetodin puolella suurimmaksi osaksi. Kyllä sitä joskus voi ottaa saaliskalaa kotiinkin, jos tekee mieli kalaruokaa. Varmasti otan affenia ruokakalaksi, jos niitä vain tulisi muutama isompi. Sanottakoon että sellaiset muutama min. 500g affenet olisivat mukavia. Pienemmät voivat mennä kasvamaan rauhassa takaisin :) Eli tosiaan, tämäkin haukitoveri pääsi uiskentelemaan vielä Maskun vesille ja kasvamaan isommaksi.

Siinä hetken vielä kävimme eteenpäin Maskun vesistön reunoja, mutta eipä sieltä kaloja ainakaan tullut enään saaliiksi. Lähinnä vieheet tarttuivat jostain syystä tällä matkalla aika monta kertaa puuhun kiinni... Osasyynä taitaa olla se, että heittopaikat olivat muutamissa kohdissa todella hankalia ja pitikin heittää jotenkin ovelasti jos halusi vieheensä päätyvän puun sijasta veteen. Onneksi vieheitä tuli pelastettua hieman hankalemmistakin puun oksista. 

Kalastuksen tuoksinnassa huomasimme viereisessä "saaressa" nousevan savua. Luulimme että siellä on joku porukka grillailemassa vain ja emme aikoneet mennä sinne häiritsemään meidän kalastuksellamme ketään. Tuo samainen savunoloinen tuoksu oli jo aikaisemminkin kantautunut meidän hajusieraimiemme piiriin, mutta tosiaan luulimme tuolloinkin olevan kyseessä samainen grillausporukka. 

Kuitenkin Kuusela huomasi siltä puolelta jolla olimme tuona hetkenä kalastelemassa, ettei tuolla ollut ketään pitämässä mitään grilliä tai sen tapaista. Kuusela lähti tutkimaan paikkaa ja minä menin hetken päästä perässä jahka olin saanut omat kalastuskamppeeni kerättyä kasaan. 

Huomasimme paikalla olevan "sammutetun" nuotion joka savusi edelleen. Nuotion jäänteet olivat tosiaankin vielä kytevät. Kuusela nappasi 1,5l juomapullon joka lähistöllä oli lojumassa kaikkien muiden roskien seassa ja minä otin 0,5l tölkin VEDESTÄ. Näillä tarvikkeilla kantelimme hetken aikaa vettä tuon kytevän savuttavan "nuotion" päälle. Mutta eipä se paljoa auttanut, kädellä tunsi kuinka tuo kolo jonne nuotio oli rakennettu oli todella kuuma vaikka sinne kuinka vettä tunkisi näillä välineillä.

Päätimme että tässä kohtaa on parempi soittaa paikalle valtion edustajat jotka tietävät kuinka tilanne tulisi hoitaa kunnialla loppuun. Kuusela soitti hätänumeroon ja kertoi tilanteen heille. Lähettivät paikalle palokunnan auton ja sieltä tuli mies arvioimaan kyseistä asiaa. Ja kyllä kyseessä oli sen verta hankala sammutusoperaatio, että paikalle piti ajaa myös paloauto lähistölle. Kyseessä oli sellainen nuotion jäämistö, joka olisi edennyt tästä vielä maan juuristoa pitkin helposti eteenpäin ja lopulta koko puu olisi tulessa. Siitä seuraavat askeleet olisi varmasti helppo kuvitella näin kuivalla alueella. Sanoivat että oli todella hyvä ilmoitus.

Paloauto - © Kuusela

Tekijöistä ei tosiaan ole tietoa, sillä me, emmekään myöskään uimarit jotka lähistöllä olivat eivät olleet nähneet ketään joka olisi ollut grillailemassa tai viettämässä aikaa tämän notskin äärellä. Onneksi kuitenkin tuo saatiin sammutettua palokunnan ansiosta!

Täytyy kyllä todeta että harvinaisia kaistapäitä on ollut liikenteessä jälleen. On ollut varmaan todella hyvä idea tehdä nuotio puun juurikkoon. Ja vielä sitten oman sammutteluyrityksen jälkeen on joko huomattu että eihän tämä sammukkaan ikinä ja poistutaan paikalta. Tai sitten ovat vain luulleet olevan sammutuksen jälkihöyryjä joita sammutuksen jälkeen on tullut ja poistuneet paikalta. Sen lisäksi, että olivat jättäneet taakseen kytevän nuotion... Oli alue aivan roskainen. Miksi... Oi miksi? Ei ole niin vaikeaa ottaa niitä oman retkihetken jätöksiä mukaan sieltä alueelta. En voi toki sanoa että olisi roskaaja ja nuotionsytyttäjät samaa porukkaa, mutta kuitenkin.

Semmoista tällä kertaa. Käytimme monta tuntia siis kalastukseen ja kalaa tuli. Sekä pelastimme Maskun? No ei nyt sentään, mutta tuli kuitenkin tehtyä päivän hyvä työ ilmoittamalla asiasta palokunnalle.

Loppukevennys:

Mikä on kalamiehien kansalliseepos?

-Kalavale

~ Niko

08.07.2014 Kirkkosalmen silta, Merimasku

Helou!

Tässä jälleen on tullut käytyä hieman kalastelemassa eri paikoissa. Mutta taidan tehdä kaksi erillistä blogipäivitystä näistä reissuista, sillä tekstiä tuli ensimmäisestäkin reissusta jo ihan tarpeeksi aikaiseksi ja ihmiset eivät jaksaisi lukea kuitenkaan molempia reissuja yhteen pötköön. Sen verran kerrottakoon, että kohteina on ollut ainakin minulle uusia kalastuspaikkoja. Oltiin Merimaskussa ja Maskun hiekkakuopiolla, tai paremmin tunnettu varmaan nimellä Maskun Riviera. Ei tietenkään siinä kalastusalueella kalastettu, vaan sitä aluetta pääsee kiertämään pitkän matkan. Se täytyy kyllä todeta, että Maskun Rivierasta tuli kertaheittämällä itselleni aivan uusi suosikki kalastuspaikka. Aivan loistava luonnonläheisyys, hyvät kalavedet ja kierrettävää riittää.  Eli ei kannata ihmetellä, jos päivityksiä tuolta suunnalta kalareissujen osalta tulee useamminkin omalta kohdaltani. Mutta tässä postauksessa kerrataan hieman Merimaskussa tehtyä kalastusreissua.

Ihan ensimmäiseksi pitää esitellä uusia ostoksiani, joita tein ennen Merimaskun matkaa. Ostin kolme kappaletta uusia Mepps-lippoja itselleni. Ajattelin että niistä voisi tehdä aivan oman sarjansa johonkin viehelaatikkoon, koska niitä nyt on tullut käytettyä aika paljon. Jotenkin on alkanut pelkästään käyttämään melkein lippoja tänä kesänä ja vielä Mepps-merkkisiä. Lippojen uitto on helppoa ja niiden ärsytysprosentti kalojen keskuudessa on todella hyvä. Lippoihin tarttuu kalaa paljon helpommin päivisinkin, kuin normaaleihin lusikkauistimiin. Lippojen uittamisesta voisin itse sanoa omalla kohdaltani sen verran, että siinä vieheen uittoa muutetaan ainoastaan kelausnopeutta säätämällä. Kaikenlaiset ylimääräiset liikkeet tappavat vieheen uiton perusteellisesti. Esimerkiksi jos on tottunut tekemään lusikkauistimella jonkinlaista pientä näpäytysliikettä jossa vavalla vähän heilautat johonkin suuntaan, ei (omasta mielestäni) tee hyvää lipan uitolle.

Uudet kolme Mepps-lippaa hallussa!

Ostettujen lippojen värityksistä voisin sen verta vielä tähän kerrata jos joku miettii että miksi juuri tälläiset tuli ostetua. No, jos joku on lukenut tätä blogia yhtään aikaisemmin on saattanut huomata että sain omat kaksi haukeani värikkäällä sateenkaarivärityksen omaavalla lipalla (joka ei ollut Mepps!). Siinä syy värikkään Mepps-lipan ostoon. Kultavärityksellinen punaisilla täplillä oleva lippa tuli ostettua, koska viime kalastusreissulla samanmoinen lippa sai houkuteltua kaikessa ruosteisuudessaan ja kuluneisuudessaan yhden hauen kiinni. Ja muutenkin jos lippoja olet koskaan ostamassa, osta tuo kultavärityksellinen punaisilla täplillä, sillä olen itse ja Kuusela saatu eniten kalaa! Kuparinen lippa mustilla täplillä tuli ostettua, koska halusin lippoihin myös hieman uutta väriä ja tällaista ei ollut aiemmin omassa valikoimissa viehelaatikossa. (Ja olen vakoillut että Kuusela on kuparin värisellä lipalla nostanut kalaa).

8.7.2014 Merimasku

Ensimmäinen kohde jonne tällä kertaa suuntasimme kalastusreissullamme oli Merimasku. Tarkemmin ottaen Merimaskussa vielä Kirkkosalmen Silta ja sen kaksi vastakkaista puolta. Tuo paikka ei ole pitkän ajomatkan päässä Naantalin Särkänsalmelta. Muutaman kilometrin päässä oikeastaan. Eli jos kaipaa jotain vaihtelua sillasta siltaan, niin eiköhän tuo toimi hyvänä ratkaisuna.

Tuo kohta johon oikeastaan asetuimme kalastelemaan, on toiminut ennen lossin ylityspaikkana. Tai en tiedä onko siinä nyt sanalla sanoen ollut lossi, mutta joku Föri\Lossi tyylinen ratkaisu tässä on ollut toiminnassa joskus. Nykyään paikalla toisella puolella nököttää veneiden tankkauslaituri ja toisella puolella ei ole oikeastaan mitään kuin vastalaituri tuolle kyseiselle laitokselle joka tätä väliä on joskus meriteitse seilannut edestakaisin.

Panorama-näkymä Kirkkosalmelta

Kuten kuvasta saattaa huomata, kalastusalue ei ollut kovinkaan suuri meillä. Mutta mahtui siihen sentään kaksi kalastajaa viskelemään uistimiaan. Paikka ei sinänsä ollut mitenkään mieluisa kohta kalastella ainakaan omasta mielestäni, sillä tuossa tosiaan kun sijaitsee tuo veneiden tankkauslaituri niin veneillä on aikamoinen liikennöinti menossa koko ajan tuosta edestä. Omasta mielestäni veneiden pärinä pelottelee kalat pois, ainakin hetkellisesti. Ja sen lisäksi että kalat saattavat kammoksua näitä veneitä jotka päristelevät koko ajan oman kalastelualueen edestä\päältä, pitää itsekin olla heittelemättä viehettä veteen ettei viehe lentele kenenkään liiveihin kiinni.

Eipä tuosta nyt sitten kalaakaan tullut, vaikkakin itse luulin saaneeni yhden tärpin. En sitten tiedä oliko se vain vedenalainen kasvusto joka tarttui hetkellisesti mukaan, vai oikeasti kala. Se jääköön mysteeriksi. Lisäksi Kuusela onnistui säätämään itselleen taidokkaasti heti alkuun siimasotkua, jonka selvittämisessä meni hetki jos toinenkin. Aurinkokin porotti siihen tahtiin niskaan, että päätettiin vaihtaa vastarannalle. Jos sieltä onnistuisi paremmin saamaan kalaa, kun ei ainakaan veneet liikennöi aivan suoraan edestä siinä kohtia ja kaislikkojakin tuntuu olevan mukavasti vieressä.

Yllä olevista kuvasta vasemmalla olevasta on näkymä katsottuna tuolta vastarannalta jonne saavuimme. Tuosta tosiaan on näkymä paikkaan, jossa aloittelimme kalastamaan tällä reissulla. Kuten huomata saattaa, kalastuspaikka on mukavasti kahden kaislikon välissä. 

Aikamme siinä heittelimme erinäisissä kohdissa. Itse kävin jopa hieman eksoottisimmilla paikoilla kokeilemassa kalaonneani. Siellä oli joku vanha laiturin perustukset jääneet kaisilikon väliin, joten siinä rautatankojen päällä heittelin hetken aikaan tuloksetta. Mutta alkoi olemaan sen verran jännä tilanne niiden päällä kalastaessa, että päätin siirtyä takaisin tuohon kaislikon välikköön johon saavuimme alussakin. Kuusela siellä oli heitellytkin jo tovin. Ei hetkeäkään kun saavuin takaisin pelipaikoille, niin Kuuselalle tarttui kala kiinni! Sieltä se sitten sai taltutettua pikkuhauen mukanaan rantaan. Tulipahan taas kalaa Kuuselalle, jolla on aika katkeamaton putki menossa näissä kalareissuilla.

Kuten kuvastakin huomata saattaa, tarttui tämä hauki (jälleen) Mepps-lippaan! Värikoodina tällä lipalla näyttäisi olevan päävärinä kupari ja täplät ovat värjätty punaisella väriaineella. Eli ei kaukana tästä meidän suosikki Meppsin värimaailmasta, ainoastaan kultainen pohjaväritys on vaihtunut kupariseen. Huomionarvoista myös tässä toisessa kuvassa on Kuuselan hehkuttama uusi Hauen lepyytysote. Ennen ollaan aina opetettu ottamaan haukea suunnilleen niskaraiveleista kiinni ujuttamalla etusormi ja peukalo sen kiduksiin tätä kautta. Mutta Kuuselan uusi hieno lepyytysote onkin melkein samanlainen, mutta se tehdäänkin hauen (varmaan toimii muillakin kaloilla?) kaula\vatsapuolelta. Jos en väärin muista, niin etusormi- ja peukaloyhdistelmä tässäkin on käytössä. Sormet pistetään ihan hauen kaulaa (en tiedä miksi kutsuisin muuten jollen kaulaksi.. Kalan anatomia 101) pitkin sen kiduksiin ja puristetaan käsi nyrkkiin. Jos asia ei näin ollut, Kuusela voi varmasti tehdä oman postauksensa aiheesta [naurua].

Loppuun vielä fiilistelykuvat. Tosin oli tuolla toisella kuvalla pointtikin. Siinä on se minun Mepps-lippakokoelmani yhdessä viehelaatikossa! Tosin huomasin, että tuo viehelaatikko omaa aivan liian pienet lokerot ottaen huomioon omistamieni Mepps-lippojen määrän ja koon. Pitännee siis ostaa vähän isompi viehelaatikko niitä varten, tai sitten vain sorrun asettamaan pari Meppsiä samaan laatikon kohtaan sekaisin ja uhraan nuo pienemmät rasian kohdat joillekkin toisille vieheille (hyh!).

Kävimme myös muuten Naantalin Ukkopekan sillalla heittelemässä tällä reissulla joku puolisen tuntia. Muistin asian vasta nyt, kun katselin näitä reissussa napattuja kuvia. Eipä tuosta hetkestä paljoa kerrottavaa jäänyt. Oikeastaan asian voisi kiteyttää näihin pariin fiilistelykuvaan jotka nappasin kun kävimme siellä.

Kalaahan tuolta pieneltä ekskursio-reissulta Ukkopekan sillalle ei tullut. Ja oli siellä aika paljon muitakin kalastajia, joten kalastuspaikkojen valinta oli vähän heikossa hapessa. Päädyttiin heittelemään vain yhtä kohtaa tosiaan puoleksi tunniksi, mutta tuloksetta. 

Lopputuloksena tältä reissulta tuli siis yksi hauki ja sekin Kuuselalle. Itse en saanut narrattua ainuttakaan kalaa omaan vieheeseeni tällä kertaa kiinni. Ahti ei suonut siis anteja, mutta eipä se aina sitten vain ole antavalla tuulella.

Loppukevennys:

"Mies katselee ylpeänä juuri pyydystämäänsä haukea. -Kohta saamme loistopäivällisen! Hauki vastaa: -Kovin ystävällistä, mutta olen juuri syönyt. Eikö voitaisi mennä vaikka elokuviin?"

~ Niko

03.07.2014 Särkänsalmi, Naantali

Helou!

Pieni viive ollut taas edellisestä kirjoituksesta, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista puuhailua niin ei ole oikein ehtinyt kirjoittamaan. Mutta kuten otsikossakin seisoo, on sitä tullut käytyä kalastamassa Naantalin suunnilla jälleen. Tällä kertaa Naantalissa kohteena olikin Särkkä.

Kalareissulle ei tarvinnut yksin lähteä pyöräilemään tällä kertaa, vaan kalastustoveriksi tuli blogimme toinen kirjoittaja Kuusela! Nissan Micra huristeli siinä 1700-1800 maissa kulmille, heitin (asettelin) tavarat autoon ja lähdimme kohti Naantalia.

Matkan aikana minulla oli agendana vaihtaa kelaani uusi siima jonka olin ostanut edellispäivänä Motonet-liikkeestä. Huomasin Ruissalon kalastusreissuillani, että tuo ns. "normaali" monofiilisiima ei ole oikein luotu enää minua varten. Heitoissa tosi löysän oloinen, tuntuu sormissakin ilkeältä sekä on todella vaarallista siimaa jos uistin on tarttunut pohjaan ja sitä alkaa sieltä rykimään ylös. Varsinkin vaarallinen, jos nyit siimaa käsin kovalla jännityksellä -> Siimassa kova jännitys ja uistin saattaa ponnahtaa tuhatta ja sataa omiin leukaperiin tai vastaavaan. Joten ostin uutta siimaa ja tällä kertaa ostin ihan kuitusiimaa. Siimahyllystä tuli valikoitua cooleimman väristä siimaa, eli oranssia. Mutta tekijänä tässä oli myös siiman paksuus, eli 0.17mm vetolujuudella ~10kg Berkley FireLine. Unohdinkin mainita tuossa aiemmin, mutta myös yksi syy siiman vaihtoon on tuo siiman paksuus ja sen vetolujuus. Kuitusiimalla siiman paksuudella 0.17mm saadaan sama vetolujuus kuin 0.30mm monofiilisiimalla.

Tuli ehkä hieman karattua pääaiheesta ja selitettyä omat mielipiteet sekä selvitykset miksi vaihdoin siiman. Mutta siima piti kuitenkin vaihtaa ja olin sen ajatellut vaihtaa pelipaikoilla. Kuusela kuitenkin puhui minut vaihtamaan siiman Micran tilavissa oloissa etupenkillä. Siinä sitä sitten vaihdoin ilman mitään suurempia ongelmia oikeastaan, kunnes huomasin kaiken siiman kelaan kelanneena  sen olevan ihan löysänä. Ja eikun käsin pyörittämään siima pois kelasta takaisin siimarullaan. Voin kertoa että oli ainakin lämmittelyt tehty kalastusta varten veivikädelle. Toisella yrittämällä kuitenkin siima meni kireällä kelaan, pienellä Kuuselan avustuksellakin.

Olimme saapuneet kalastusmääränpäähämme sillä välin kun olin taiteillut uutta siimaa kelaani. Alla näkyy pinnin alapuolella paikka, jonne saavuimme. Ilma näytti hieman pilviseltä ja ajoittain tuli pientä tihkua taivaalta. Mutta pieni sade ei kalastajaa haittaa, jos tuota nyt vielä olisi sateeksi viitsinyt edes kutsua. Hetkettäisiä todella pieniä kuurosateita.


Ennen kalastusta, oli kuitenkin aikaa hieman maistella kuppia kuumaa Särkänsalmen levähdysalueella. Särkänsalmen levähdysalueelta löytyy kioski, jolta kupposemme kuumaa ostimme. Tällä kertaa ei ollut omakeittoista mukana. Kioskilta saa myös perusgrilliruokia, jos jolle kulle tulee joskus nälkä ja on juuri kyseistä paikkaa ohittelemassa. Ja näin kesällä näytti paikalle ilmestyneen savukalan myyntikoju kioskin viereen.


Sumpit nautittuamme, olikin jo aika siirtyä itse kalastuksen pariin. Emme aloittaneet varmasti monelle tutusta paikasta, eli Särkänsillan vierestä. Menimme itse asiassa kioskin viereistä polkua pitkin meidän ensimmäiselle kalapaikallemme. Kioskilta kyseiselle paikalle käveli varmaan parisen minuuttia. Ajattelimme että voisi käydä ensin heittelemässä salmea sivusta läpi ja sitten sieltä edeten salmen kärjelle.

Särkänsalmen sivustasta panoraama

Itse aloitin kokeilemalla uusia kuvia, jotka olin ostanut menetettyäni viime kerralla tuon värikkään lippaan jolla kaksi haukea olin jo napannut. Eli olin ostanut eri valmistajien lippoja, joissa oli sateenkaariväritystä. Taitavat olla todella hyviä ärsyttävän värikoodauksensa ansiosta ja näkyvät helposti kirkkaassa vedessä. Lisäksi pienet keskikokoiset (koko 3) lipat ovat eritoten sopivia makupaloja kaloille mihin aikaan tahansa päivästä. Mitä ärsyttävämpiä, sitä parempia. Hyönteisten lentoa kopioivat lipat ovat aivan loistavia säällä kuin säällä ja paikasta riippumatta.

Mutta eipä siitä sitten eri lippoja heitellen tullut mitään. Oli aika vaihdella uistinta myös lusikkaan ja vaappuun. Mutta ei näykkäsyn näykkäsyä. En tiedä sitten, enkö käynyt tarpeeksi lähellä pohjaa, vai eikö kohdissa jonne minä heittelin vain yksinkertaisesti ollut juuri kalan kalaa syöntipäällä. Kaikki on mahdollista, mutta en siitäkään lannistunut. Uusi siima ainakin toimi hyvin ja olin siitä todella tyytyväinen. Kela tosin oli päättänyt alkaa päästää kummallista ääntä itsestään, en tiedä onko laakerit hieman kuluneet vai mistä johtui hinkaava ääni. Pitääkin muuten tarkistaa ennen seuraavaa reissua..

Eipä kalatuuri ollut paljon parempi toisellakaan heittelijällä. Siinä aikamme sitten yritimme vielä narrata, mutta tuloksetta. Päätimme vaihtaa suosiolla paikkaa seuraavaan, kun tästä ei näyttänyt kalan kalaa tulevan. Siirryimme salmen kärkeen kalastelemaan.


Salmen kärjessä oli hieman matalempaa vettä edessä, mutta myös kaislikkoa vähän paremmin vieressä. Ei tuo mataluus häirinnyt meitä kumpaakaan, vaan se on oikeastaan ihan hyvä paikka. Siellä voi myös kaloja vaania. Itse vaihdoin taas vähän värikkäämpää lippaa kehiin jos täältä tarttuisi joku kala jo sateenkaarivärityksiin. Omalla kohdalla yritys jäi taas hieman laihanlaiseksi, ja kalasaalista ei vain tullut. Kuusela sen sijaan päätti kokeilla urhoollisesti Meppsin luottokalastajana Meppsin 3 kokoluokkaa olevaa lippaa. No arvaattekin varmaan, että saalista tuli. Saaliin suuri koko on huomattavissa alla olevasta kuvasta.  Yllä olevesta kuvasta myös muuten voi ihastella minun ihanaa uutta oranssia kuitusiimaani. Eniveis, jatkoimme salmen kärjeltä ihan toiselle puolelle salmea. Oikeastaan toiselle kärjelle, siihen sillan viereen. Sieltä oli sitten tarkoitus edetä systemaattisesti jälleen hieman reunaa pitkin. Kuusela kahlasi "huijausvälineidensä" eli kahluuasusteiden kanssa veteen sillan ja kaislikon väliköstä. Itse menin kaislikon väliin heittelemään melkein vastatuuleen yhdelle kivelle, jonne pääsi loikkimalla pienten kivien päältä. Olin tässä vaiheessa vaihtanut jo itsekin Meppsin kokoluokkaa 3 lipan päähän. Tietenkin sen kaikista kuluneimman. Mutta kun minulla on ainoastaan tuo yksilö tuolla värityksellä (kultaväritys punatäplillä).
Heitin ensimmäisen heiton ja ihmettelin kun on jotenkin oudon tuntuinen nyt tämä homma. Syykin selvisi hetken kuluttua, lipan koukku oli jotenkin saanut itsensä pyöräytettyä solmuun perukkeen lukon kanssa. Selvitin kyseisen sotkun nopeasti, ei onneksi mitenkään sekava siis ollut. Heitin uudelleen. Olin jo valmistautunut ennen rantaa hieman hivuttamaan uistimenkuvaa ylöspäin turvallisesti ettei se jäisi pohjakivetyksiin. Mutta! Siellähän tärppäsi kala kiinni aivan rannasta! Se oli aika hieno hetki. Siinä sitten hetken kelailin kalaa sisään ja yritin jostain kumman syystä etsiä samalla tietä rannalle kuivalla etenemistavalla. Siinä kun olin juuri valmistautunut hyppäämään melkein toiselle kivelle, oli saalis jo päässyt valitettavasti irti. No, eipä tuo suuri menetys kuitenkaan kalan koon kannalta ollut. Mutta olisi se kuitenkin ollut kiva saada rantaan asti ja show-offailla sitä täällä blogissakin että hei, sain kalaa! Joku 1-1,5kg hauki se siis oli joka karkuun pääsi. Oli rantaan joko seurannut Meppsiä, tai sitten vain eksynyt sinne jostain kumman syystä kytikselle.
Tästä jatkoimme vielä tosiaan hieman eteenpäin muutaman kalastuksellisen hetken. Mutta eipä sieltä.. Eikun tulipas. Kuuselalla nappasi vielä loppuvaiheilla joku pikkukala, mutta sekin pääsi irti juuri kun oli rannalle tullut. Oli pikkuhauki napannut jälleen meppsiin. 

Summa summarum oli oikein onnstunut reissu Naantalin Särkänsalmeen, ja tulee varmasti käytyä useamminkin. Varsinkin kun tuli todistettua tällä kertaa se, että sieltäkin voi oikeasti saada kalaa! Nyt minun on pakko käydä nukkumaan. Toivoittavasti kirjoituksen laadusta ei huomaa liikaa, että kello lähestyy jo lukemia 0:10. 
Mutta ensi kertaan! Tässäpä teille vielä pieni loppukevennys:

~ Niko

Uusi kirjoittaja sai turpaa.

Päivää ihmiset,

Uutena kirjoittajana haluisin ensin esitellä itseni. Olen Insinööritaikurikalastaja Turusta. Mieli kalastusmuoto on ehdottomasti perhokalastus, mutta kunnollisten paikkojen puuttuessa tulee virveliäkin heiteltyä paljon.

Ensimmäinen reissuraportti koskee perhokalastusta.

Koski TL, Myllykoski. 21.Kesäkuuta 2014

Sain kuulla, että Paimionjoessa on vahva turpakanta, joten semmoistahan oli lähdettävä hakemaan. Paikaksi valitsin Koski TL "keskustassa" sijaitsevan Myllykosken. Kalastusvälineenä tottakai perho. Ennen lähtöäni tein muutaman Leechin. Paimionjoen vesi on sen verran sameaa, etten näe järkeä käyttää pieniä hyönteisjäljitelmiä. Suosittelen ison profiilin omaavia tummia perhoja. Tarina kyllä kertoo, että jotkut kalastavat tuolla jopa pintaperhoilla...

Leechejä Paimionjokeen

Vesi on maitokahvia

Koski on hyvin kapea, ja kulkee pääsääntösesti keskellä pusikkoa, joten kalastaminen on vähintäänkin mielenkiintoista, takaheitoille ei ole tilaa, ja rullausheitotkin flippaavat puuhun hyvin helposti. Parhaaksi kalastustavaksi osoittautui larvastus. Muutaman uiton jälkeen tapahtui perhokalastuksessa yleinen "prkl jäi pohjaan...Mitä pohja lähti liikkeelle!" -hetki. Nopean väsytyksen jälkeen kädessäni oli n.1kg kokoinen turpa. Valitettavasti kaveri päättä ponnahtaa juuri kuvaushetkellä, joten tästä saatiin varsinainen fishface kuva.

Iso Turpa päätti ottaa hatkat kuvaus hetkellä.

Pienempi turpa

Turpa on mukava kalastuskala, koska se on hyvin vihainen siimanpäässä. Harmi vain, että tätä vihaa kestää vain muutaman sekunnin ajan. Tärpin jälkeen kala hyppii, pomppii ja syöksyy hulluna, ja sitten väsähtää. Kala on myös aktiivinen lämpimissä vesissä ja aurinkoisina päivinä, kalamieskin tykkää.

Yhteensä Paimionjoki reissu tuotti 4 turpaa, joista isoin oli 1kg painoinen, pienin oli sormen mittainen ja muut siltä väliltä. Mainittakoon vielä, että Paimionjoki ei kuulu erityislupa alueisiin, joten siellä voi kalastaa lääniluvalla. Suosittelen kaikkia perhokalastuksesta kiinostuneita kokeilemaan turvankalastusta.

Kuujoo

Kalamiaes blogi laajentuu toisella kirjoittajalla

Hei!

Iloisia uutisia kaikille jotka ovat eksyneet lukemaan tätä blogia syystä tai toisesta. Toivon mukaan se pääsyy kuitenkin sijaitsee jossakin kalastuksen aihepiirin sisäpuolella sekä ehkä tämän blogin kalastuskokemusten lukemisesta.

Kalamiaes-blogi ei ole kauan ehtinyt vielä toimimaan, mutta se saa jo toisen kirjoittajan. Tämä ei missään nimessä ole mikään negatiivinen asia, vaan erittäin positiivinen. Näin blogi tulee saamaan hieman erilaista sisältöä kun kirjoittajinakin on kaksi erilaista ihmistä. 

Uutena kirjoittajana tulee toimimaan Joonas Kuusela, joka on kalastellut hieman aktiivisemmin kuin minä itse tässä menneinä vuosina. Lisäksi blogi tulee saamaan Kuuselan mukaantulon yhteydessä myös blogipostauksia perhokalastukseen liittyen, jota itse en ole koskaan harrastanut.

Tervetuloa remmiin!