Saaronniemi, Ruissalo

Hej på dig! (Meinasin kirjoittaa heipå dej jostain kumman syystä ensiksi...)

Tässä on ehtinyt kulumaan hetki jos toinenkin viime blogimerkinnästä. Syiksi voisi ehkä mainita ainakin paahtavan helleaallon joka on ollut päällä koko heinäkuun. Lisäksi itse kävin myös hieman ulkomailla lomailemassa, joten siinäkin meni viikko pois kalastusasioista. Nyt on kuitenkin kalenteri vierähtänyt vaivihkaa elokuun puolelle, joka tarkoittaa sitä että alkaa kunnon kalakaudet taas! Viimeistään syyskuussa alkaa ilmestymään kalat enemmän rannan lähelle, joissa itse tulee kalasteltua enempi kun ei venettä ole mahdollisuutta käyttää. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Tai voisihan jotain vuokrausta miettiä jostakin, jos vain katsoisi hieman ensin ennakkoon mistä sellaisia saisi vuokralle jne.

Tuli tässä viime viikonloppuna käytyä sitten kaksi kertaa kalastelemassa Ruissalon rannoilla. Molemmilla kerroilla tie vei Saaronniemeen. Emme kuitenkaan kalastelleet siinä hiekkarannalla, jossa ihmiset enimmäkseen uivat. 

09.08.2014

Lauantai aamu. Kello pärähtää soimaan ja herättää minut kello 0620. Olin sopinut lähteväni kalastamaan Kuuselan kanssa siinä klo 0645, jolloin nouto siis tapahtuisi tuosta alaovilta. Nousin väsynein silmin ylös sängystä ja suuntasin keittiöön loihtimaan aamupalaa. Lisäksi piti heittää sumpit keittymään matkaa varten. Jahka aamutoimista oli selvitty kunnialla, kasasin kamppeet sekä itseni kasaan ja suuntasin odottelemaan kyytiä. Punainen Micra hurahteli siinä sovitulla ajankohdalla paikalle ja hyppäsin kyytiin. Matka alkoi kohti Ruissaloa.

Ruissalossa päätimme tosiaankin suunnata tällä kertaa Saaronniemen kulmille kalastelemaan. Auton sai hyvin jätettyä samalle parkkipaikalle, jota ihmiset käyttävät laajalti kun saapuvat rannalle uimaan tai harrastamaan muita ranta-aktiviteetteja. Onneksi näin aamusta ei ketään auringonpalvoja ollut vielä eksynyt paikalle. Jotain muuta sinne kyllä oli eksynyt...

Kanadanhanhet valloittavat maailmaa

Suuntasimme Cafe Villa Saaron ohi uimarannan oikealle puolelle, jossa paremmat kalavedet odottelisivat. Siellä rantauduimme kaislikkomeren jälkeen kallioiselle paikalle. Oli melkoisen tuulinen paikka aamulla. Lisähuomiona mainittakoon, että oli todella mukava kun aurinko ei paistanut. Oli sellainen mukavan viileä ilma. Siinä sitten Kuusela alkoi laittamaan tarvikkeita kuntoon ja minä tietenkin dokumentoijana kaivoin vain ensimmäisenä Lumia 1020 puhelintani esille ottaakseni kuvia maisemista jossa kalastelemme. Eipä aikaakaan kun olin ottanut ensimmäisen kuvani ja Kuusela heittänyt ensimmäisiä heittojaan veteen niin hänellä oli jo kala tarttunut syöttiin!

Saaronniemi, Ruissalo

Kuuselan affensaalis

Ja tämän verran se painoi

No aloitus oli ainakin hyvä, ei voi muuta sanoa. Tästähän ei voi kuin koitua hyvä kalapäivä, ajattelin pienessä pääkopassani. Tosin olin nyt itse vielä kalatta, enkä ollut edes ehtinyt viehettä veteen heittämäänkään. Siitä sitten tuumasta toimeen ja sanoista teoiksi aloin kasaamaan itsekin kalastusvälineitäni kuntoon jotta pääsisin narraamaan myös kaloja mahdollisimman pian, ettei Kuusela veisi kaikkia meren antimia :-). Eipä aikaakaan kun Kuusela nappasi jo toista affenta itselleen. Mutta eipä siinä vielä kaikki, itsekin rykäisin affenen itse ylös! Kyllä nyt oli suotuisat kalavedet menossa, ja kaikki näistä ahvenista päätyi Kuuselan matkaan. Kalasoppaa varmaan suunnitteli.. Vai fileitä. Eihän tuosta tiedä.

Aivan, en vielä hehkuttanut että millä vieheellä nämä kuvat ovatkaan tulleet. Mutta osaattekin varmaan arvata, jos olette yhtään katselleet näitä kahta ylempää kuvaa tai lukeneet aikaisempia blogimerkintöjä. Mepps-lippa meillä molemmilla oli käytössä ja niillähän nämä affenet tuli narrattua.

Alkaa affenet olemaan liikkeellä vähän parvissa ja lähempänä rantaa. Uskaltautuvat vielä vähän pintaa lähemmällekkin varmaan näin vesien viilentyessä jälleen. Tämä lupaa ainoastaan hyvää syksyä kohden!

Saaronniemeä. Kuvassa myös sateenkaari Mepps.

Olikin aika siirtyä hieman eteenpäin kun vähän ajan päästä ei enää affenet tarttuneet syöttiin. Pidimme totta kai pienen kahvipaussin ennen siirtymistä kallioreittiä eteenpäin. Yllä olevassa kuvassa näkyykin seuraava paikkamme jonne pysähdyimme heittelemään hetkeksi aikaa. Kovin tiiviiseen tahtiin tuli yritettyä saada kalaa tuosta, mutta tuloksetta. Aika tiiviiseen tahtiin tuli jopa vaihdettua kuvaakin. Liekö sitten ollut liian syvää tuossa kohtaa, ja oli jotenkin asemoitunut vähän matalempaan kohtaan aiemmasta kalastuskohdasta... Tiedä häntä. Siirryimme siis eteenpäin.

Pysähdyimme ennen kaislikkoa olevaan kallion "kulmaan". Ai että kun oli hyvin kuvailtu alue. Siinä Kuusela heitti viehettä veteen ja heti tarttui fiskeniä mukaan. Heitti vähän uudelleen ja jälleen! Oli ilmeisesti meidän päätelmiemme mukaan affenparvi tuossa kohdalla. Nimittäin itsekin sain narrattua samasta kohdasta ahvenen ylös. 

Yllä oleva kuvasarja olikin tuosta kohdasta kaikki napatut ahvenet. Jollen nyt aivan väärin muista dokumentoineeni. Tosiaan itse tuli hieman jäätyä alakynteen tässä kalastuskilvassa kyllä :D Tai no eihän mitään kilpaa ole. Huomautuksena sen verran että itse käytän peruketta haukien varalta, Kuusela ei pidä peruketta. Asiasta ei kyllä minkäänlaista tietoa ole, että häiritseekö tuo sitten ahvenia jotenkin vai ei? Tai sitten on uitossa vain eroavaisuuksia. Ken tietää, ovat melkoisia henkimaailman juttuja nämä kalastusjutut.

No, tässä istahdimme jälleen ihmettelemään hetkeksi kalasaalistamme ja juomaan kahvia. Kuusela perkasi ahvensaalistakin samalla kun itse jatkoin jossain vaiheessa kalojen narraamista. Eipä sieltä sitten mitään muuta kuitenkaan tullut kuin puhdistettua hieman merenpohjaa levästä.. (what).

Jatkoimme jälleen eteenpäin. Nyt heittelimme muutamat heitot pitkällä kivisellä suoralla. Sieltä ei kuitenkaan tuntunut mitään tarttuvan mukaan. Oli todella matalaa heti rannasta ainakin, että sai kelata suht tiuhaan tahtia metrin verran ettei tartu kivikkoihin tai muuhun meren jänniin ansoihin. Tätä pitkähköä ja kivistä rantaviivaa tuli jatkettua niin kauan eteenpäin kunnes tuli kaislikko vastaan ja sitten sen toisella puolelta olisikin alkanut jonkun omistamat alueet. Pysähdyimme siihen lähistölle ja itse vaihdoin jossain tuossa vaiheissa kultalippaisen Mepps-vieheen päähän jossa on siniset täplät. Kokoa kolme totta kai. Eroavaisuutena tässä lipassa edelliseen lippaani oli se, että sen lippaosa on kapeampi. Joten sen (kai) pitäisi pyöriä vähän tiuhempaan tahtiin, eli näin ollen ärsyttää vähän paremmin liikkeellään.

Heitin kaislikkon viereen. Ei mitään. Heitin toisen kerran. PUM! Siellä nappasi kala ärhäkästi kiinni. Ja oli aika sisukas kaveri. Kuusela huomasi sen olevan hauki kun käväisi pinnalla yhdessä vaiheessa. Ei kyllä olisi välttämättä heti mennyt sanomaan haueksi, sen verran sisukas taistelutoveri kyllä oli. Ei luovuttanut ihan helpolla. Teki monia vastaiskuja, räpisteli minkä kerkisi ja haukimaisesti veti pitkiä matkoja perässään. Tässä oli sitä kalastuksen makua! Lopulta hauki tuli rantaan ja se saatiin haaviin napattua. Oli kyllä todella hieno taistelu, ei voi muuta sanoa. Painoa hauella ei kyllä niinkään paljoa ollut, mutta todella virkistävä toveri :)! Päästin hänet kasvamaan takaisin ja ehkä joskus kohtaamme jälleen...

Painossa mukana myös haavi, joka painaa ~150-200g

Taistelukumppanit

Tämän hauen jälkeen siirryimme yhteistuumin takaisin autolle päin. Matkalla takaisin autolle tuli huomattua kaikenlaista mielenkiintoista luonnosta ja sen ilmiöistä sekä historian havinaa. Viimeaikaiset ukkosmyräkät olivat kaataneet aika paljon puita salamoillaan ja raskailla tuulillaan. Lisäksi löysimme historiallisen, tai niin ainakin kuvittelemme, tasanteen. Tuolla tasanteella on luultavasti ollut ilmatorjuntatykki, koska muuta järkevää selitystä tuolle alustalle ei ole keskellä metsää. Toki myös mahdollisuutena olisi torjua mereltä päin tulevia uhkia tykillä, mutta silloin siitä olisi raivattuna paljon puita edestä.

Mahtavan luontopolkuihmettelyn jälkeen heitimme kalastustavarat autoon ja päätimme käydä kahvilla virkistäytymässä. Cafe Villa Saarossa tuli nautittua kahvia ja sämpylää. Ihan virkistävää tuollaisen parin tunnin kalastelun jälkeen. Päätimme vielä mennä kokeilemaan onneamme lähellä olevaan kalastuspaikkaan, eli kukkaronkiventielle. Hetken heittelimme tuolla, mutta eipä mitään mainittavaa tapahtunut. Muuta kuin Kuusela menetti yhden vieheensä pohjaan, joten oli aika lopettaa siltä päivältä kalastelu.

Tältä reissulta tuli kuvattua muuten videokin! Pistetään se tähän välikevennykseksi:

 

10.08.2014

Huhhuh. Johan tuli kirjoitettua edellisestä reissustakin sen verran, että katsoo kuinka paljon rahkeita riittää kertoa tästä seuraavasta enään. Eipä se kai auta kuin yrittää kirjoitella sormet sauhuten jotain stooria. 

Menin sunnuntaina siis kalastamaan päiväsaikaan pikkuveljeni Kimin kanssa. Määränpäänä oli tälläkin kertaa jälleen Saaronniemi, jossa aikaisemminkin olin juuri ollut kalastamassa. Tällä kertaa kävimme ensin kahvilla hakemassa hieman energiaa, sillä oli vielä vähän nakit silmillä ja väsynyt kaikesta riekkumisesta edellisenä päivänä. Ei siitä sen enempää :-)

Siirryimme Cafe Villa Saarosta suoraan tuolle pitkälle ja kiviselle reunalle heittelemään. Itse pistin jälleen, yllätys yllätys, Meppsin vieheeksi ja aloin kalastelemaan. Kimi pisti itselleen (vissinkin?) abun lippauistimen jossa on oranssi keskiväritys valkoisilla täplillä ja sininen lippa. Kimi heitti ensimmäisen heiton, sai aikaan siimasoppaa ja kun kelasi sisään oli jo kala tarttunut kiinni. Hah! Siinä kelasi rannalle kalan, joka sitten tuli todettua ahveneksi. Eipä aikaakaan kun itsekin nappasin affenen samoista paikoista. Oli varmaan parvi siirtynyt eiliseltä, tai sitten eksyneitä yksilöitä. Tämän jälkeen Kimi otti vielä toisen affenen myös. 

Itsekin meinasin saada toisen affenen vielä tuon aiemman lisäksi, mutta kala tarrasi melko myöhään kiinni vieheeseen. Kun tein vastaliikkeen kalan hyökkäykselle, lensi kala ja viehe rannalle päin kun olivat niin matalalla jo. Kala pääsi siinä sitten irti samassa. Eipä se ollut iso affen, samaa kokoluokkaa kuin se aikasempi.

Tässä sitten siirryimme myös kaislikkoa kohti heittelemään, mutta tuloksetta. Täältä päätimme siirtyä kalliolle jossa eilenkin olimme kalastaneet, mutta mistä ei tullut mitään. Eipä siitä tälläkään kertaakaan tullut mitään.

Oli huomattavasti vaikeampi muutenkaan löytää kalastuspaikkoja tähän päiväsaikaan Saaronniemeltä, kuin aamulla. Paikalle oli tullut melkoisen paljon auringonpalvojia ja muita kikkailijoita. Mm. tuli rekisteröityä kaksi nakuilijaakin, vaikkei Ruissalo tietääkseni ole mikään nudistiranta ... Onneksi olivat syrjäsemmällä, niin eivät lapset ja muut herkkähipiäiset saa mitään kohtauksia.

Kävimme testaamassa myös vähän eri paikoista kuin eilen kalastusta. Kävelimme hiekkarannan vasemmalle puolelle, ja siitä vähän matkan päästä kaislikon takana yritimme kalastella. Mutta eipä siitä juuri mitään tullut kuin pohjaruohoa joka heitolla mukana. Kävelimme tuon paikan päätyyn. Sinne oli eksynyt itä-naapurin edustajia kalastelemaan myös. Joten olimme hieman sivummalla omassa rauhassa kalastelemassa kaislikon tuntumasta hetken aikaan. Mutta kuitenkaan tuloksetta. En tiedä oliko sitten päiväsaika vai mikä, kun ei sitten alkuahventen jälkeen enään syönyt ollenkaan.

Mutta oli kyllä melko tuottoisat pari kalastuskertaa! Positiivista oli se, että sain molemmilla kerroilla vähintään yhden kalan. Joten ei tullut kalatonta kertaa tällä haavaa :-)!


Loppukevenneys:

Seuraavia kalastuskertoja odotellen,
Niko