Hei!
On kulunut muutama hetki siitä kuin allekirjoittanut
viimeksi on kirjannut blogimerkintää tänne Kalamieaes-blogiin. Aurajoessa on
ehtinyt virrata vettä ja maailma on pyörinyt eteenpäin, siinäpä asioita jotka vain
jatkuvat päivästä toiseen. Täytyy heti alkuun todeta että kalastusreissut ovat
olleet siinä määrin melko tuottamattomia ja vähäisiä kesän aikana, ettei niistä
ole viitsinyt mitään kirjoittaakaan. Melko hiljaista on ollut kalojen saanti,
lieneekö johtunut todella kuumista kesäsäistä ja tästä johtuen oma
rantakalastus ei ole tuottanut tulosta. Kalastajassa itsessähän ei ole mitään
vikaa :--)
Mutta ei se mitään, suunta on vain ylöspäin! Syksyn tullessa
on myös tullut into kalastaa sekä kalatkin ovat löytäneet tiensä jälleen minun
vieheisiin kiinni. Lisäksi olen hieman kasvattanut kesän aikana omaa
viehepakkini kokoa, ostanut uuden kelan sekä vavan. Tosin näistä vapa on ehkä
tuollainen ”placeholder”-keppi tällä hetkellä, mutta on hintaisekseen toiminut
todella moitteetta. Ainiin, ja tulihan tuota outlet-myymiöstä kaapattua
(pikkuveljen kautta) haltuun myös jigausta varten hieman kevyempi Abun haspeli-setti.
Voisin näitä varusteita vaikka käydä läpi tuossa erillisessä kirjoituksessa,
että mitä kaikkea on tullut hommattua ja mitä mieltä niistä on itse ollut
käyttäjänä.
Uusien varusteiden lisäksi, olen kokeillut melkein
ensimmäisiä kertoja jigausta oikein kunnolla. Aiemminkin olen jigaillut, mutta
en ole koskaan kalaa saanut. Nyt niitä on jo tullut kolme kappaletta, joista
yksi oli jo ihan komia 400g affena. Jigauksestakin voisin kirjoittaa oman
postauksen, lähinnä siitä, mitä itse olen oppinut näin aloittelijana ja
muutamia hyviä aloittelijavideoita youtubesta voisi myös linkata samaan
syssyyn.
Lisäksi eräs kaverini Toni, on myös innostunut
kalastuksesta! Hienoa, että ihmiset jaksavat innostua kalastamaan. Minusta on
aivan loistavaa että jos kalastusreissuille saa kaverin mukaan, vaikka luonto
ja luonnonläheisyys itsessäänkin on jo aivan mahtavaa, mutta kyllä kaverin
kanssa kalassa on aina hauskempaa!
Samalla ehkä olen hieman toiminut Tonin mentorina, ja hän on
kyllä poiminut oppeja aivan loistavan nopeasti. Kalojakin hän on tuossa
narrannut muutaman (mm. ehkä maailman pienimmän hauen!). Ja kyllähän tässä aina
itsekin oppii uutta, kuten jigauksen. En pidä itseäni muutenkaan minään
kovinkaan kokeneena kalastajana, mutta on se mukava saada hieman antaa
perustietoutta toisillekkin. Olenkin miettinyt pitäisikö blogin nimi melkeen
uudelleenbrandata tyyliin ”normaalin ihmisen kalastusta”, mutta hienommalla
nimikkeellä.
Kalastusreissut
5.9.2015
Kuten tuossa aiemmin jo kirjoittelinkin, onhan tuota
kalastamassa tullut käytyä vaikka paljon asiasta en olekaan tänne jakanut
tietoa asiasta. Mutta nyt voisi olla taas aika hieman summata lyhyesti kalastusreissuja
tästä syyskuusta (vaikka kesälläkin muutama eeppinen reissu oli.. Niistä ehkä
enemmän myöhemmin?)
Viime lauantaina menimme kaverini Tonin kanssa kalastamaan ja
suuntasimme Naantalin Särkkään. Siellä suunnistimme putkelle, jossa huomasimme
olevan jo kilpailevia yrityksiä paikalla. Olin ajatellut että pääsisi
heittelemään hieman kaislikon syrjään kuvaa, mutta paikkahan oli jo vallattu
pohjaonkijoiden toimesta.
Eipä se mitään haitannut, vaan menimme vähän eteenpäin
heittelemään. Hetken kalastettuamme tuloksetta, siirryimme vieläkin eteenpäin
putken viereen. Siinä tuli muutama heitto heiteltyä ja todettua että ei tästä
taaskaan oikein näytä mitään tulevan joten jos kokeilisikin kalajigiä
piruuttaani kun YouTube-kalastuskanava Kanalgratiksessa he aina käyttävät
kalajigejä ja saavat aivan hirmuisesti kaloja. Vaihdettuani kalajigin
vieheeksi, pistin viehettä heittäen veteen. Odoton jigin putoavan pohjaan jotta
voisin aloittaa kelailut. Pari kelausta ja PAM, johan oli kala päässä! Ahven
oli napannut kalajigiin ensimmäisellä heitolla.
Noin parisataa grammanen ahven sieltä sitten rantaan
naarattiin. Eipä sieltä muuta tullut ja jatkoimme matkaamme tien toiselle
puolelle, putken toiselle puolelle. Aikamme sielläkin heittelimme, tuloksetta.
Joten lähdimme rantaviivaa pitkin kävelemään kohti kaislikkoa, jossa itse
vaihdoin jälleen kalajigin syötiksi. Tällä kertaa tosin valkoisen, kun viimeksi
oli vihreä. Taas kun heitti ja muutaman kerran uitti, niin oli kala kiinni!
Jälleen ahven about parisataa grammaa. Vähän ajan päästä jigi jäikin pohjaan
perukkeen kera ….
Enempää kalaa ei Naantalista herunnut joten päätimme lähteä
kauppakeskus Myllyyn ruokapaussille ja siitä Hong Kong -tavarataloon
ostoksille. Tuli sieltä ostettua vähän peruketta itselleni varuiksi kun näyttää
olevan katoavaa luonnonvaraa.
Päätimme vielä lähteä Ruissalon upeisiin maisemiin
kokeilemaan kalaonnea. Joten ajoimme Ruissaloon ja sieltä lähdimme uimarannasta
sivulle kallioille. Mutta hiljaista oli - ei kalan kalaa - ei näykyn näykkyä.
Ruissalossa on veden pinta kyllä ollut koko kesän erittäin matala ja
kaikenlaiset ruohot ovat todellakin pinnalla vaikeuttamassa heittelyä. Eipä
paljon kalojakaan ole näyttänyt olevan, heittelit sitten millä vieheellä
tahansa. Päätimme sitten hurjan 7,5h kalastelun jälkeen lähteä jo kotiin,
tämähän meni jo ”työstä”.
Tähän kohtaan pakko pistää välimuisto. Tuosta viikko aiemmin
olin saanut yhden ahvenen mörrymilla Ruissalosta Kuuvan puolelta
7.9.2015
Maanantaina töiden jälkeen oli ihan rauhoittavaa päästä
hieman kalastamaan jälleen. Toni tuli mukaan ja suunnaksi päätimme ottaa tällä
kertaa Maskun hiekkakuopat. Hiekkakuopat, josta olen kuullut elävää legendaa:
sieltä on saatu kilosen ahvenia. Jos olette aikaisempia postauksia lukenut,
niin itse en sieltä ole kilosta ahventa saanut, vaan lähemmäs 100g ahvenen.
Mutta ei se mitään, myytit on tehty selvitettäviksi. Ja
hiekkakuopat ovat kuitenkin suhteellisen hyvä paikka harrastaa ja harjoitella
jigausta, ottaen huomioon pohjan ja maaston rakenteen. Tosin aivan kaikkialla
siellä ei kannata heitellä jigiä pohjaan, sillä saattaa puunrungot olla aika
pahoja paikkoja minne saattaa jäädä jigi kiinni. Kannattaa vähän huomioida
maastoa lähellä, onko puita katkennut tahi oksia tippunut veteen yms.
Toni nappasi melkein heti ekoilla heitoilla affenan. Siitä
mentiin sitten hetken paikkoja vaihdellen ja sitten Toni nappasi tämän ehkä
maailman pienimmän hauen lippauistimella. On kyllä mielenkiintoista minkälaisia
petoja nuo hauetkin ovat kun tuon
kokoisina lähtevät syömään suhteellisen isoja lippojakin. Mutta syömällä sitä kasvaa,
joten ei siinä kai.
Vaihdoimme jälleen hieman paikkoja kun ei kalaonni suonut
meille kaloja tuostakaan enempää. Viimeiselle nappasi kala kiinni, PAM! Ja johan pisti
vastaan, kunnon taistelua! Olin ehkä hieman hämilläni tuosta taistelun
määrästä, josta myös huomasi että se oli selkeästi ahven, vaikka matka olikin
suhteellisen lyhyt kelata. ”Lot’s of fun” kanalgratista lainatakseni.
Ahven oli noin 400g ja päästin takaisin kasvamaan isommaksi.
Tällä saraa luottamukseni Maskun hiekkakuoppiin kasvoi saman tien. Kuten myös
uskoni jigaukseen - tällä kalastusmuodolla saa oikeasti kalaa!
9.9.2015
Kävimme jälleen hieman kalassa Tonin kanssa. Tällä kertaa
kyllä sellaisessa heinikossa ettei voi kyllä kenellekään suositella menemään
sen heinäkasan sekaan tarpomaan, sen verta vaikeakulkuista. Olisi pitänyt olla
joku viidakkoveitsi mukana.
Rannalta kun kalastimme, ei ollut kyllä melkein mahdollista
edes saada isompaa kalaa rantaan, jos ei hyppäisi veteen hakemaan sitä. Joten
vähän siinä ”pelkäsi” että jos kuitenkin tulisi isompi kala (harhaluuloa, eikun,
toiveajattelua).
Hetken siinä heittelimme eri kohdissa rannalla, ja Tonin
vieheen perässä tuli muutankin kerran hauki. Parin kilon patukoita taisivat
olla, yhden itsekin huomasin kun oikein molskahti pinnan kautta ohi vieheen.
Tähän kohtaan voidaan mainita että vähän kauempana hyppäsi
pinnalle kala, joka oli aivan jäätävän
kokoinen. En paljon valehtele jos sanoisin kalan olleen vähintään 7-10kg. Kyllä
siinä monttu jäi auki, ei voi todeta kun oli todella komian näköistä.
Hetken heiteltyämme jälleen hieman eri kohdassa, minulla
tarttui kala kiinni. Jotenkin veikkasin että se olisi ollut hauki joka tarrasi
kiinni kun lähti viemään viehettä syvemmälle, mutta ei niin haukimaisesti
kuitenkaan. Kalan rantaan kelattuani ja Tonin maagisen haavityöskentelyn avulla
selvisi, että kala olikin kuha! Alamitat varmasti täyttyi juuri, mutta pääsi
kaveri takaisin uimaan.
Jatkoimme hetken aikaa kalastelua samassa paikassa,
kuitenkaan tuloksetta. Tonilla kävi kyllä vieheessä kiinnikin kala, mutta ei
ollut tarttunut kunnolla kiinni ja lähti uimaan pois. Vaihdoimme eteenpäin
laiturille heittelemään hetkeksi aikaa. Laiturilta minulle tarttui kaksi
pienempää haukea, eipä olleet koolla pilattuja ainakaan. Mutta kuitenkin mukava
saada kalaa!
Sellaista tällä kertaa, katsotaan jos saisin aikaiseksi
niitä postauksia aiheista jigaus ja välineistä jota ostin.
- Niko
