Helou!
Tässä jälleen on tullut käytyä hieman kalastelemassa eri paikoissa. Mutta taidan tehdä kaksi erillistä blogipäivitystä näistä reissuista, sillä tekstiä tuli ensimmäisestäkin reissusta jo ihan tarpeeksi aikaiseksi ja ihmiset eivät jaksaisi lukea kuitenkaan molempia reissuja yhteen pötköön. Sen verran kerrottakoon, että kohteina on ollut ainakin minulle uusia kalastuspaikkoja. Oltiin Merimaskussa ja Maskun hiekkakuopiolla, tai paremmin tunnettu varmaan nimellä Maskun Riviera. Ei tietenkään siinä kalastusalueella kalastettu, vaan sitä aluetta pääsee kiertämään pitkän matkan. Se täytyy kyllä todeta, että Maskun Rivierasta tuli kertaheittämällä itselleni aivan uusi suosikki kalastuspaikka. Aivan loistava luonnonläheisyys, hyvät kalavedet ja kierrettävää riittää. Eli ei kannata ihmetellä, jos päivityksiä tuolta suunnalta kalareissujen osalta tulee useamminkin omalta kohdaltani. Mutta tässä postauksessa kerrataan hieman Merimaskussa tehtyä kalastusreissua.
Ihan ensimmäiseksi pitää esitellä uusia ostoksiani, joita tein ennen Merimaskun matkaa. Ostin kolme kappaletta uusia Mepps-lippoja itselleni. Ajattelin että niistä voisi tehdä aivan oman sarjansa johonkin viehelaatikkoon, koska niitä nyt on tullut käytettyä aika paljon. Jotenkin on alkanut pelkästään käyttämään melkein lippoja tänä kesänä ja vielä Mepps-merkkisiä. Lippojen uitto on helppoa ja niiden ärsytysprosentti kalojen keskuudessa on todella hyvä. Lippoihin tarttuu kalaa paljon helpommin päivisinkin, kuin normaaleihin lusikkauistimiin. Lippojen uittamisesta voisin itse sanoa omalla kohdaltani sen verran, että siinä vieheen uittoa muutetaan ainoastaan kelausnopeutta säätämällä. Kaikenlaiset ylimääräiset liikkeet tappavat vieheen uiton perusteellisesti. Esimerkiksi jos on tottunut tekemään lusikkauistimella jonkinlaista pientä näpäytysliikettä jossa vavalla vähän heilautat johonkin suuntaan, ei (omasta mielestäni) tee hyvää lipan uitolle.
 |
| Uudet kolme Mepps-lippaa hallussa! |
Ostettujen lippojen värityksistä voisin sen verta vielä tähän kerrata jos joku miettii että miksi juuri tälläiset tuli ostetua. No, jos joku on lukenut tätä blogia yhtään aikaisemmin on saattanut huomata että sain omat kaksi haukeani värikkäällä sateenkaarivärityksen omaavalla lipalla (joka ei ollut Mepps!). Siinä syy värikkään Mepps-lipan ostoon. Kultavärityksellinen punaisilla täplillä oleva lippa tuli ostettua, koska viime kalastusreissulla samanmoinen lippa sai houkuteltua kaikessa ruosteisuudessaan ja kuluneisuudessaan yhden hauen kiinni. Ja muutenkin jos lippoja olet koskaan ostamassa, osta tuo kultavärityksellinen punaisilla täplillä, sillä olen itse ja Kuusela saatu eniten kalaa! Kuparinen lippa mustilla täplillä tuli ostettua, koska halusin lippoihin myös hieman uutta väriä ja tällaista ei ollut aiemmin omassa valikoimissa viehelaatikossa. (Ja olen vakoillut että Kuusela on kuparin värisellä lipalla nostanut kalaa).
8.7.2014 Merimasku
Ensimmäinen kohde jonne tällä kertaa suuntasimme kalastusreissullamme oli Merimasku. Tarkemmin ottaen Merimaskussa vielä Kirkkosalmen Silta ja sen kaksi vastakkaista puolta. Tuo paikka ei ole pitkän ajomatkan päässä Naantalin Särkänsalmelta. Muutaman kilometrin päässä oikeastaan. Eli jos kaipaa jotain vaihtelua sillasta siltaan, niin eiköhän tuo toimi hyvänä ratkaisuna.
Tuo kohta johon oikeastaan asetuimme kalastelemaan, on toiminut ennen lossin ylityspaikkana. Tai en tiedä onko siinä nyt sanalla sanoen ollut lossi, mutta joku Föri\Lossi tyylinen ratkaisu tässä on ollut toiminnassa joskus. Nykyään paikalla toisella puolella nököttää veneiden tankkauslaituri ja toisella puolella ei ole oikeastaan mitään kuin vastalaituri tuolle kyseiselle laitokselle joka tätä väliä on joskus meriteitse seilannut edestakaisin.
 |
| Panorama-näkymä Kirkkosalmelta |
Kuten kuvasta saattaa huomata, kalastusalue ei ollut kovinkaan suuri meillä. Mutta mahtui siihen sentään kaksi kalastajaa viskelemään uistimiaan. Paikka ei sinänsä ollut mitenkään mieluisa kohta kalastella ainakaan omasta mielestäni, sillä tuossa tosiaan kun sijaitsee tuo veneiden tankkauslaituri niin veneillä on aikamoinen liikennöinti menossa koko ajan tuosta edestä. Omasta mielestäni veneiden pärinä pelottelee kalat pois, ainakin hetkellisesti. Ja sen lisäksi että kalat saattavat kammoksua näitä veneitä jotka päristelevät koko ajan oman kalastelualueen edestä\päältä, pitää itsekin olla heittelemättä viehettä veteen ettei viehe lentele kenenkään liiveihin kiinni.
Eipä tuosta nyt sitten kalaakaan tullut, vaikkakin itse luulin saaneeni yhden tärpin. En sitten tiedä oliko se vain vedenalainen kasvusto joka tarttui hetkellisesti mukaan, vai oikeasti kala. Se jääköön mysteeriksi. Lisäksi Kuusela onnistui säätämään itselleen taidokkaasti heti alkuun siimasotkua, jonka selvittämisessä meni hetki jos toinenkin. Aurinkokin porotti siihen tahtiin niskaan, että päätettiin vaihtaa vastarannalle. Jos sieltä onnistuisi paremmin saamaan kalaa, kun ei ainakaan veneet liikennöi aivan suoraan edestä siinä kohtia ja kaislikkojakin tuntuu olevan mukavasti vieressä.
Yllä olevista kuvasta vasemmalla olevasta on näkymä katsottuna tuolta vastarannalta jonne saavuimme. Tuosta tosiaan on näkymä paikkaan, jossa aloittelimme kalastamaan tällä reissulla. Kuten huomata saattaa, kalastuspaikka on mukavasti kahden kaislikon välissä.
Aikamme siinä heittelimme erinäisissä kohdissa. Itse kävin jopa hieman eksoottisimmilla paikoilla kokeilemassa kalaonneani. Siellä oli joku vanha laiturin perustukset jääneet kaisilikon väliin, joten siinä rautatankojen päällä heittelin hetken aikaan tuloksetta. Mutta alkoi olemaan sen verran jännä tilanne niiden päällä kalastaessa, että päätin siirtyä takaisin tuohon kaislikon välikköön johon saavuimme alussakin. Kuusela siellä oli heitellytkin jo tovin. Ei hetkeäkään kun saavuin takaisin pelipaikoille, niin Kuuselalle tarttui kala kiinni! Sieltä se sitten sai taltutettua pikkuhauen mukanaan rantaan. Tulipahan taas kalaa Kuuselalle, jolla on aika katkeamaton putki menossa näissä kalareissuilla.
Kuten kuvastakin huomata saattaa, tarttui tämä hauki (jälleen) Mepps-lippaan! Värikoodina tällä lipalla näyttäisi olevan päävärinä kupari ja täplät ovat värjätty punaisella väriaineella. Eli ei kaukana tästä meidän suosikki Meppsin värimaailmasta, ainoastaan kultainen pohjaväritys on vaihtunut kupariseen. Huomionarvoista myös tässä toisessa kuvassa on Kuuselan hehkuttama uusi Hauen lepyytysote. Ennen ollaan aina opetettu ottamaan haukea suunnilleen niskaraiveleista kiinni ujuttamalla etusormi ja peukalo sen kiduksiin tätä kautta. Mutta Kuuselan uusi hieno lepyytysote onkin melkein samanlainen, mutta se tehdäänkin hauen (varmaan toimii muillakin kaloilla?) kaula\vatsapuolelta. Jos en väärin muista, niin etusormi- ja peukaloyhdistelmä tässäkin on käytössä. Sormet pistetään ihan hauen kaulaa (en tiedä miksi kutsuisin muuten jollen kaulaksi.. Kalan anatomia 101) pitkin sen kiduksiin ja puristetaan käsi nyrkkiin. Jos asia ei näin ollut, Kuusela voi varmasti tehdä oman postauksensa aiheesta [naurua].
Loppuun vielä fiilistelykuvat. Tosin oli tuolla toisella kuvalla pointtikin. Siinä on se minun Mepps-lippakokoelmani yhdessä viehelaatikossa! Tosin huomasin, että tuo viehelaatikko omaa aivan liian pienet lokerot ottaen huomioon omistamieni Mepps-lippojen määrän ja koon. Pitännee siis ostaa vähän isompi viehelaatikko niitä varten, tai sitten vain sorrun asettamaan pari Meppsiä samaan laatikon kohtaan sekaisin ja uhraan nuo pienemmät rasian kohdat joillekkin toisille vieheille (hyh!).
Kävimme myös muuten Naantalin Ukkopekan sillalla heittelemässä tällä reissulla joku puolisen tuntia. Muistin asian vasta nyt, kun katselin näitä reissussa napattuja kuvia. Eipä tuosta hetkestä paljoa kerrottavaa jäänyt. Oikeastaan asian voisi kiteyttää näihin pariin fiilistelykuvaan jotka nappasin kun kävimme siellä.
Kalaahan tuolta pieneltä ekskursio-reissulta Ukkopekan sillalle ei tullut. Ja oli siellä aika paljon muitakin kalastajia, joten kalastuspaikkojen valinta oli vähän heikossa hapessa. Päädyttiin heittelemään vain yhtä kohtaa tosiaan puoleksi tunniksi, mutta tuloksetta.
Lopputuloksena tältä reissulta tuli siis yksi hauki ja sekin Kuuselalle. Itse en saanut narrattua ainuttakaan kalaa omaan vieheeseeni tällä kertaa kiinni. Ahti ei suonut siis anteja, mutta eipä se aina sitten vain ole antavalla tuulella.
Loppukevennys:
"Mies katselee ylpeänä juuri pyydystämäänsä haukea. -Kohta saamme loistopäivällisen! Hauki vastaa: -Kovin ystävällistä, mutta olen juuri syönyt. Eikö voitaisi mennä vaikka elokuviin?"
~ Niko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti