03.07.2014 Särkänsalmi, Naantali

Helou!

Pieni viive ollut taas edellisestä kirjoituksesta, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista puuhailua niin ei ole oikein ehtinyt kirjoittamaan. Mutta kuten otsikossakin seisoo, on sitä tullut käytyä kalastamassa Naantalin suunnilla jälleen. Tällä kertaa Naantalissa kohteena olikin Särkkä.

Kalareissulle ei tarvinnut yksin lähteä pyöräilemään tällä kertaa, vaan kalastustoveriksi tuli blogimme toinen kirjoittaja Kuusela! Nissan Micra huristeli siinä 1700-1800 maissa kulmille, heitin (asettelin) tavarat autoon ja lähdimme kohti Naantalia.

Matkan aikana minulla oli agendana vaihtaa kelaani uusi siima jonka olin ostanut edellispäivänä Motonet-liikkeestä. Huomasin Ruissalon kalastusreissuillani, että tuo ns. "normaali" monofiilisiima ei ole oikein luotu enää minua varten. Heitoissa tosi löysän oloinen, tuntuu sormissakin ilkeältä sekä on todella vaarallista siimaa jos uistin on tarttunut pohjaan ja sitä alkaa sieltä rykimään ylös. Varsinkin vaarallinen, jos nyit siimaa käsin kovalla jännityksellä -> Siimassa kova jännitys ja uistin saattaa ponnahtaa tuhatta ja sataa omiin leukaperiin tai vastaavaan. Joten ostin uutta siimaa ja tällä kertaa ostin ihan kuitusiimaa. Siimahyllystä tuli valikoitua cooleimman väristä siimaa, eli oranssia. Mutta tekijänä tässä oli myös siiman paksuus, eli 0.17mm vetolujuudella ~10kg Berkley FireLine. Unohdinkin mainita tuossa aiemmin, mutta myös yksi syy siiman vaihtoon on tuo siiman paksuus ja sen vetolujuus. Kuitusiimalla siiman paksuudella 0.17mm saadaan sama vetolujuus kuin 0.30mm monofiilisiimalla.

Tuli ehkä hieman karattua pääaiheesta ja selitettyä omat mielipiteet sekä selvitykset miksi vaihdoin siiman. Mutta siima piti kuitenkin vaihtaa ja olin sen ajatellut vaihtaa pelipaikoilla. Kuusela kuitenkin puhui minut vaihtamaan siiman Micran tilavissa oloissa etupenkillä. Siinä sitä sitten vaihdoin ilman mitään suurempia ongelmia oikeastaan, kunnes huomasin kaiken siiman kelaan kelanneena  sen olevan ihan löysänä. Ja eikun käsin pyörittämään siima pois kelasta takaisin siimarullaan. Voin kertoa että oli ainakin lämmittelyt tehty kalastusta varten veivikädelle. Toisella yrittämällä kuitenkin siima meni kireällä kelaan, pienellä Kuuselan avustuksellakin.

Olimme saapuneet kalastusmääränpäähämme sillä välin kun olin taiteillut uutta siimaa kelaani. Alla näkyy pinnin alapuolella paikka, jonne saavuimme. Ilma näytti hieman pilviseltä ja ajoittain tuli pientä tihkua taivaalta. Mutta pieni sade ei kalastajaa haittaa, jos tuota nyt vielä olisi sateeksi viitsinyt edes kutsua. Hetkettäisiä todella pieniä kuurosateita.


Ennen kalastusta, oli kuitenkin aikaa hieman maistella kuppia kuumaa Särkänsalmen levähdysalueella. Särkänsalmen levähdysalueelta löytyy kioski, jolta kupposemme kuumaa ostimme. Tällä kertaa ei ollut omakeittoista mukana. Kioskilta saa myös perusgrilliruokia, jos jolle kulle tulee joskus nälkä ja on juuri kyseistä paikkaa ohittelemassa. Ja näin kesällä näytti paikalle ilmestyneen savukalan myyntikoju kioskin viereen.


Sumpit nautittuamme, olikin jo aika siirtyä itse kalastuksen pariin. Emme aloittaneet varmasti monelle tutusta paikasta, eli Särkänsillan vierestä. Menimme itse asiassa kioskin viereistä polkua pitkin meidän ensimmäiselle kalapaikallemme. Kioskilta kyseiselle paikalle käveli varmaan parisen minuuttia. Ajattelimme että voisi käydä ensin heittelemässä salmea sivusta läpi ja sitten sieltä edeten salmen kärjelle.

Särkänsalmen sivustasta panoraama

Itse aloitin kokeilemalla uusia kuvia, jotka olin ostanut menetettyäni viime kerralla tuon värikkään lippaan jolla kaksi haukea olin jo napannut. Eli olin ostanut eri valmistajien lippoja, joissa oli sateenkaariväritystä. Taitavat olla todella hyviä ärsyttävän värikoodauksensa ansiosta ja näkyvät helposti kirkkaassa vedessä. Lisäksi pienet keskikokoiset (koko 3) lipat ovat eritoten sopivia makupaloja kaloille mihin aikaan tahansa päivästä. Mitä ärsyttävämpiä, sitä parempia. Hyönteisten lentoa kopioivat lipat ovat aivan loistavia säällä kuin säällä ja paikasta riippumatta.

Mutta eipä siitä sitten eri lippoja heitellen tullut mitään. Oli aika vaihdella uistinta myös lusikkaan ja vaappuun. Mutta ei näykkäsyn näykkäsyä. En tiedä sitten, enkö käynyt tarpeeksi lähellä pohjaa, vai eikö kohdissa jonne minä heittelin vain yksinkertaisesti ollut juuri kalan kalaa syöntipäällä. Kaikki on mahdollista, mutta en siitäkään lannistunut. Uusi siima ainakin toimi hyvin ja olin siitä todella tyytyväinen. Kela tosin oli päättänyt alkaa päästää kummallista ääntä itsestään, en tiedä onko laakerit hieman kuluneet vai mistä johtui hinkaava ääni. Pitääkin muuten tarkistaa ennen seuraavaa reissua..

Eipä kalatuuri ollut paljon parempi toisellakaan heittelijällä. Siinä aikamme sitten yritimme vielä narrata, mutta tuloksetta. Päätimme vaihtaa suosiolla paikkaa seuraavaan, kun tästä ei näyttänyt kalan kalaa tulevan. Siirryimme salmen kärkeen kalastelemaan.


Salmen kärjessä oli hieman matalempaa vettä edessä, mutta myös kaislikkoa vähän paremmin vieressä. Ei tuo mataluus häirinnyt meitä kumpaakaan, vaan se on oikeastaan ihan hyvä paikka. Siellä voi myös kaloja vaania. Itse vaihdoin taas vähän värikkäämpää lippaa kehiin jos täältä tarttuisi joku kala jo sateenkaarivärityksiin. Omalla kohdalla yritys jäi taas hieman laihanlaiseksi, ja kalasaalista ei vain tullut. Kuusela sen sijaan päätti kokeilla urhoollisesti Meppsin luottokalastajana Meppsin 3 kokoluokkaa olevaa lippaa. No arvaattekin varmaan, että saalista tuli. Saaliin suuri koko on huomattavissa alla olevasta kuvasta.  Yllä olevesta kuvasta myös muuten voi ihastella minun ihanaa uutta oranssia kuitusiimaani. Eniveis, jatkoimme salmen kärjeltä ihan toiselle puolelle salmea. Oikeastaan toiselle kärjelle, siihen sillan viereen. Sieltä oli sitten tarkoitus edetä systemaattisesti jälleen hieman reunaa pitkin. Kuusela kahlasi "huijausvälineidensä" eli kahluuasusteiden kanssa veteen sillan ja kaislikon väliköstä. Itse menin kaislikon väliin heittelemään melkein vastatuuleen yhdelle kivelle, jonne pääsi loikkimalla pienten kivien päältä. Olin tässä vaiheessa vaihtanut jo itsekin Meppsin kokoluokkaa 3 lipan päähän. Tietenkin sen kaikista kuluneimman. Mutta kun minulla on ainoastaan tuo yksilö tuolla värityksellä (kultaväritys punatäplillä).
Heitin ensimmäisen heiton ja ihmettelin kun on jotenkin oudon tuntuinen nyt tämä homma. Syykin selvisi hetken kuluttua, lipan koukku oli jotenkin saanut itsensä pyöräytettyä solmuun perukkeen lukon kanssa. Selvitin kyseisen sotkun nopeasti, ei onneksi mitenkään sekava siis ollut. Heitin uudelleen. Olin jo valmistautunut ennen rantaa hieman hivuttamaan uistimenkuvaa ylöspäin turvallisesti ettei se jäisi pohjakivetyksiin. Mutta! Siellähän tärppäsi kala kiinni aivan rannasta! Se oli aika hieno hetki. Siinä sitten hetken kelailin kalaa sisään ja yritin jostain kumman syystä etsiä samalla tietä rannalle kuivalla etenemistavalla. Siinä kun olin juuri valmistautunut hyppäämään melkein toiselle kivelle, oli saalis jo päässyt valitettavasti irti. No, eipä tuo suuri menetys kuitenkaan kalan koon kannalta ollut. Mutta olisi se kuitenkin ollut kiva saada rantaan asti ja show-offailla sitä täällä blogissakin että hei, sain kalaa! Joku 1-1,5kg hauki se siis oli joka karkuun pääsi. Oli rantaan joko seurannut Meppsiä, tai sitten vain eksynyt sinne jostain kumman syystä kytikselle.
Tästä jatkoimme vielä tosiaan hieman eteenpäin muutaman kalastuksellisen hetken. Mutta eipä sieltä.. Eikun tulipas. Kuuselalla nappasi vielä loppuvaiheilla joku pikkukala, mutta sekin pääsi irti juuri kun oli rannalle tullut. Oli pikkuhauki napannut jälleen meppsiin. 

Summa summarum oli oikein onnstunut reissu Naantalin Särkänsalmeen, ja tulee varmasti käytyä useamminkin. Varsinkin kun tuli todistettua tällä kertaa se, että sieltäkin voi oikeasti saada kalaa! Nyt minun on pakko käydä nukkumaan. Toivoittavasti kirjoituksen laadusta ei huomaa liikaa, että kello lähestyy jo lukemia 0:10. 
Mutta ensi kertaan! Tässäpä teille vielä pieni loppukevennys:

~ Niko