Ostoksia ja aamureissu Ruissaloon

Hello again.

Viime kirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtämään muutama päivä. Edellisen kirjoituksen jälkeen käväisin täydentämässä hieman kalastuspakkiani sekä kävin kalastamassa juhannuspäivänä heti aamutuimasta. Mutta katsotaas ensin mitä meikäläisen haaviin tarttui ostosreissulla ja mitä tapahtui tuona Juhannuspäivän kalastusreissulla.

Ostokset

• Digitaalivaaka
• 2 x Meps lippaa (Sateenkaari und punainen)
• 1 x Jesse-vaappu
• Haavi (Haaviin tarttui haavi... hoho)
• Siimaa
• Perukkeita 3kpl

Ostokset haavissa

Siimaa tuli ostettua ihan sen takia, koska kelassa näytti tulevan vähän pelottavasti takaseinä vastaan kun heitti hieman pidemmänkin heiton uistimellaan. Joten ajattelin nyt sitten käydä ostamassa vähän uutta siimaa, niin saadaan kelaan hieman varaa jos joku isompi kala tahtoisi vaikka taistella ja viedä uistimen kuvaa monien metrien päähän. Siimaksi valikoitui tällä kertaa melko bulkkitavaraa, Sufixin DuraFlex 0,30mm. Tässä nyt luultavasti painoi enemmän hinta-paino-koko-suhde, mutta niin. Onpahan ainakin siimaa sitten varastossa, jos pitää laittaa toiseenkin kelaan tahi tehdä muita viritelmiä. Vetolujuuden kestävyys, tai miksi tuota kilomäärää nyt ikinä haluaakaan tai kuuluukaan kutsuttavan, on minulle ihan riittävä. En ole koskaan kohdannut varmaan yli 3kg haukea, joten olisi melko yllättävää jos yli 10kg muutenkaan sattuisi kohdalle.

Meppsien lippoja piti ostaa lisää, koska viime kalastusreissulla oli napannut hauki yhteen sateenkariväritykselliseen lippaan. Joten ajattelin ostaa vähän isomman kokoisen ja vielä Meppsinä! Eihän se voi tuottaa kuin tulosta? On noilla Meppsien 3-kokoluokan uistinkuvilla tullut saatua kalaa, joten ihan huvin ja urheilun vuoksi on mukava kokeilla hieman isompaakin kokoluokkaa. Ostin myös tuon värikkään version kaveriksi punaisen Meppsin. Punainen värihän tunnetusti ärsyttää ja houkuttelee ahvenia luokseen, joten ihan tuo seikka mielessä ostin kyseisen tuotteen.

Jesse-vaappu tarttui lähinnä mukaan, koska sateenkaariväritys. Ihmeellinen vaikutus tuolla viime kerralla saadulla hauella, kun on heti ostelemassa samalla värityksellä olevia uistimenkuvia joka mahdollisessa muodossa. Mutta, mutta! Ei minulla ole tuollaisella värityksellä olevaa vaappua ennestään, joten se on ihan sallittu ostos.

Perukkeita nyt tarvitsevat kaikki, jotka luulevat haukia nappaavansa. Muuten saattaa olla, että hauen terävät hampaat katkaisevat siimasi. (Ainakin jos se on tuollaista siimaa mitä minä ostin.) Kuitusiimat saattavat kestää vähän paremmin. Asiasta ei ole mitään tietoa, kunhan vähän heittelen.

Haavi on mukava tuote, jotta saa niitä kaloja haaveiltu ylös sieltä vedestä muutenkin kuin omissa ajatuksissaan. Lähinnä hyödyllinen paikoissa joista ei kalaa muuten saisi helposti rannalle, mutta kuitenkin kyseisessä paikassa olisi mahdollisuus kammeta kala haavilla ylös.

Digivaaka nyt oli aivan must-ostos, sillä harmittaa tuo viime kerran hauen paino josta ainoat tulokset ovat kahden eri ihmisen arviot asiasta. Nyt seuraaville kaloille jotka ylös nostetaan (ja kehtaa punnita), saadaan tarkat digitaaliset mittaustulokset painoista! Tai ei heittoa ainakaan paljoa ole, testasin. (kts. Kuvasarja alapuolella)

Joten tehdääs välitarkastus:

• Uudet siimat kelassa ✔
• Digitaalivaaka (toimiva) ✔
• Uusia kuvia ✔

Ainiin, ja sain isältäni teleskoopppivavan (✔)! Aivan mahtava tuote, sillä se mahtuu reppuun. Mikä on ihan omiaan tuleville kalastusreissuille, joita aion tai on tehtävä pyörällä, jalkaisin, bussilla tahi jollakin näiden yhdistelmällä.

Aamuinen kalastusreissu Ruissaloon

Kuten otsikko sen jo kertoikin oli minulla suunnitelmissa aamuinen kalastusreissu Ruissaloon. Aamureissu tulisi tapahtumaan lauantaina Juhannuspäivänä 21.06.2014. Ihan vain siksi että avovaimo menisi töihin ja heräisi jo kello 0600 niin siinä pystyy sitten itsekin samassa vanavedessä heräämään ja siirtymään kalapaikoille. 

Onneksi olin jo edellisenä päivänä pakannut reppuni huolellisesti valmistautuen kaikenlaiseen mahdolliseen mitä voisi tapahtua. Lisäksi olin jo miettinyt pukeutumisen valmiiksi, niin ei tarvitse sitten aamulla kuin katsoa hieman mittaria ja todeta ottaako pitkähihaisen päälle vai ei.

Repun täytinkin tarpeellisiksi nähneelläni tavaroilla. Tietenkin reppuun pistin aivan ensimmäiseksi kelan, teleskooppivavan, 2x rasiallista uistimen kuvia, puukon, sakset ja pari muovipussia. Lisäksi näiden kalastuksessakin tarpeellisen tarvikkeiden lisäksi pakkasin mukaani Tigerista ostamani (4€?) sadeponchon, jota ei vielä ollut tullut käytettyä kertaakaan. Eihän sitä koskaan tiedä miten sää tulisi heittelemään. Varsinkin kun kuitenkin matkaa on ~12km kotoa Ruissalon päätyyn jonne kalastamaan olen menossa niin on ihan hyvä olla tuollainenkin mukana niin ei tarvitse aivan märkä rotta olla jos alkaisikin satamaan. Nämä olivat siis kuivat- ja materialit-tuotteet jotka pystyi pakkaamaan edellisenä päivänä valmiiksi, sillä ne eivät pilaannu. Haavi ei valitettavasti mahtunut reppuun ja se jäikin nyt tämän matkan ulkopuolelle.

Kello 0600

Aamulla herättiin sitten klo 0545 ihan omasta biologisesta kellosta. Mikä oli ihan hyvä, sillä ehtisin keittämään kahvit siinä termariin valmiiksi ja vielä hetkeksi hyppäämään nukkumaan ennen kuin kello löisi sen herätystoivotuksensa klo 0600. 

Kellon herättäessä klo 0600 pomppasin ylös, söin puurot ja pistin reppuuni kahvitermarin lisäksi pienen juotavan jogurtin sekä juotavan proteiinijuoman. Ainiin, ja toki vesipullonkin täytin ja pistin mukaani. Sitten olikin aika lähteä hakemaan polkupyörä varastosta ja polkea kohti Ruissaloa. Aamulla oli mukavan aurinkoista sekä hiljaista. Kyllä huomaa, että Juhannusta ollaan viettämässä aivan jossakin muualla kuin kaupungissa. Vaikka olinkin aikaisin liikkeellä, niin kyllä ihan milloin tahansa kuin ei-juhannuksena, olisi varmasti ollut muutama auto enemmän liikenteessä. Nyt niitä oli vain muutama hassu, jos niitäkään. (?)

Matka Ruissalon sillalle sujui ihan mutkitta, olihan tuossa alkumatkasta aika iso matkaa pelkkää alamäkeä. Katsastin tuolle sillalle päästyäni sillan lähistöllä olevan kalastuspaikan, mutta en päättänyt siihen vielä jäädä kokeilemaan onneani. Olin päättänyt polkea ensiksi tuonne saaronniemen lähistölle (ellei ole saaronniemen aluetta) kalastamaan, josta viimeksikin haukeni sain. Matka siis jatkui.

Polkiessani pitkin Ruissalon pyörätietä, jota huomasin varmaa polkevani ensimmäistä kertaa, sillä aiemmin olen ilmeisesti polkenut ainoastaan jalankulkijoille tarkoitetuilla hiekkateillä. Onneksi huomasin tällä kertaa merkin, joka huomauttaa asiasta. Joten oli vähän uudenlaista maisemaa, mutta kuitenkin myös aika paljon tuttuakin kun on tullut lenkkeiltyä muutaman kerran samassa ympäristössä sekä RuisRockissakin oltua (kävellen).

Matkalla tuli myös tälläisiä kaiffareita "vastaan". Eivät vastaan tulleet, kun olivat aidan toisella puolella. 

Ammuu!

Huvittavinta oli kun pysähdyin ottamaan kuvaa, niin yksi lehmä pelästyi minua ja juoksi taaksepäin kauhuissaan. Kun parin metrin kauhujuoksu oli päättynyt, katsoi hän minua tappavalla ilmeellä. Tai, kai te tiedätte, semmonen lehmän "I will eat you alive" -ilme?

Määränpää saavutettu

No muutaman kilometrin (12,7 km) pyöräilyn jälkeen saavuin sinne minne halusinkin, eli sinne "Saaronniemen" kulmaan. Itse asiassa otin paikan kadunnimestäkin kuvan tällä kertaa, niin ehkä joku tietää mistä puhun.

Kukkarokiventie

No itseasiassa, voin pistää tähän upotettuna jopa Googlen tarjoaman hienon kartankin asiasta, niin saadaan asia loppuunkäsiteltyä että missä tämä paikka oikeastaan on. Tämä ei siis ole saaronniemeä, vaan tämä on vissiinkin ns. "kukkarokiveksi" kutsuttava kalastuspaikka. Jos Internetin ihmeellisen maailman ensimmäinen googlaustulos yhtään pikaisella vilkauksella oli tähän asiaan liittyvä. Mutta tosiaan kadunnimi juurtaa juonensa siitä, että vähän matkan päästä tuosta on Suomen suurin siirtolohkare Kukkarokivi. 

www.mapsembed.com

Semmottis. Se siitä paikan ihmettelystä ja eteenpäin itse reissun kulussa. Kun saavuin paikalle, oli erittäin aurinkoinen sää sekä tuuli oli tyyntynyt. Ei ollut odotettavissa juuri muutamaan hetkeen ainakaan minkäänlaista sadekuuroa. Jätin pyöräni parkkiin mäen päälle, hieman puuston alaisuuteen. Jos sade sattuisi kohdalle, olisi pyörä edes hieman suojaisemmassa paikassa, kuin jos se olisi keskellä alueen puutonta paikkaa.

Vehreää on

Kävelin pyöräni luota suoraan samaan paikkaan, josta viimeksi hauki oli napannut. Huomasin vasemmalle katsoessani, että paikalla on myös joku toinenkin aamuvirkku kalastaja. Tosin hän kalasti mato-ongella, kahdellapa vielä. Huomioni tehtyä oli aika kuitenkin keskittyä omien kalastustavoitteiden täyttämiseen, eli saada jälleen kala! Tosin ennen tätä suuren tehtävän aloittamista, oli aika nauttia hieman kuppi kuumaa ja vain nauttia luonnosta. On se Ruissalo vaan aivan mahtava paikka..

Ruissalo aamulla

Kuten yllä olevasta kuvasta saattaakin huomata, oli aamu todella mukavan näköinen ja oloinen. Oli lämpöä, vehreyttä, sinistä taivasta ja vettä edessäpäin. Harmikseni, kun tästä käänsin pääni oikealle puolelle huomasin jotain todella inhottavaa mikä todellakin pistää sapettamaan varsinkin Ruissalon luonnonhelmassa ...

... ROSKIA?!? Ilmeisesti jotain edellisenpäivän vierailijoita, sillä on sen näköistä juomaa ja syötävää jäänyt roskiksi tuohon paikkaan. Tässä vaiheessa taas menetti uskon ihmiskuntaan. Se on hienoa että meillä on hienot luonnonmaisemat ja niinkin luonnonläheinen paikka olemassa kuin Ruissalo mihin voi mennä nauttimaan omasta olostaan itsensä tai ystäviensä kanssa. Mutta... MUTTA... Voisiko ne roskat, NE ROSKAT... Viedä mennessään? Ei ole varmastikaan paljon pyydetty tai vaadittu, että pitäisimme omista roskistamme huolta? Huoh.

Tästä roskajärkytyksestä toivuttuani, istahdin alas asemapaikalleni nauttimaan hieman kupposen kuumaa. Ensiksi kaadoin termarista kahvit termarin mukiin jäähtymään ja kasasin siinä sillä välin teleskooppivavan, kiinnitin kelan sekä valitsin kuvaksi uuden sateenkaarivärityksellä olevan mepsin.

Sumppia ja uistinsetti

It's go time! Sumpit nautittua parempiin suihini, oli aika vihdoinkin suorittaa. 

Kalastelua ja sadetta

Ensimmäisillä heitoilla tuli huomattua ensiksikin että siima oli ihan hyvää, lentää ihan mukavasti. Harmikseni vain huomasin pistäneeni siimaa hieman liikaa kelaan, vaikkakin oli vielä väljää tilaa ihan selkeästi reunasta ainakin 5 mm. Mutta siima tuppasi menemään melkosenlailla sotkuun koko ajan, ja sekös pisti hieman ärsyttämään. Välillä sai vedellä siimaa käsin selväksi ja kelata sisään, tai sitten suorittaa järkyttävän pitkiä suoristusheittoja. Mutta kyllä se siitä sitten suttaantui pikkuhiljaa paremmaksi. 

Hetken heittelin siinä meppsillä, mutta tuloksetta. Vaihtelin kuvia tiuhaan tahtiin mutta mikään ei tuntunut kelpaavan kaloille sillä hetkellä. 

Kalastusmestoille ilmestyi myös kolmas henkilö. Tuo kyseinen henkilö oli liikkeellä myöskin mato-ongella, ja meni tämän jo valmiiksi paikalla olleen tupla mato-onkeilijan lähistölle kalastelemaan. Joten hän ei tullut "häiritsemään" minun kalastuksiani.

Samasta kulmasta ei tullut minkäänlaista kalaa tahi tärppiä tällä kertaa kuin viimeksi. Joten siirryin hieman vasemmalle kalastelemaan. Tuossa alueella saa vähän kikkailla itteään lähemmäksi merta kun pomppii kivien päällä. Joten hetken kun olin heitellyt jälleen tuloksetta, vaihdoin Mörrum Spinnare -uistinkuvan kiinni. Tottahan toki tuo kuva sitten päätti jäädä jonkun kiven taakse kiinni ja lujasti. Siinä sitä sitten olin jo menettää kaiken toivoni kun ei ollut irrota, joten katkaisin siimani saksilla jottei vapa tai kela vaurioituisi ruhjomisesta. Repäisin käsipelillä tuota siimaa jonka käsiini jätin katkaistuani siiman ja kuva lähti samantien irti pohjasta. Siinä sitten kelasin käsin sen rantaan ja ei tullut menetyksiä tällä kertaa onneksi. Ja samalla tuli lyhennettyä siimaa! No, kun piti hypätä takaisin rannalle niin enkö sitten päättänyt kokeilla onneani pienen kivenlohkareen kanssa ja niinhän siinä kävi että veden puolella kävi toinen jalkani.

Wet shoe.

No onneksi se aurinko porotti vielä taivaalla, niin oli ihan mukava poistaa kenkä ja sukka jalasta kuivumaan kiven päälle. Sitten jatkoin kalastelua ihan normaaliin tapaan. Mutta kuitenkaan mitään tärppiä ei vieläkään tullut. Kuviakin vaihtelin suhteellisen tiuhaan tahtiin. 

Pienen hetken päästä kuitenkin.. Alkoi satamaan, oli osunut pikku kuuropilvi päälle josta tihutteli vähäisellä määrällä vettä. En vielä reagoinut tuohon mitenkään, sillä ei tässä nyt aivan sokerista kuitenkaan olla tehty. Pienen hetken päästä vesisade kuitenkin voimistui. Olikin aika suojata itseni ja reppuni. Repustani kaivoin esille tuon sadeponchon jonka heitin päälleni ja repun suojasin muovipussilla.

Hi, my name is Poncho.. Rain Poncho.

Reppu suojattu!

Sade ei minua lannistanut, sillä sadeponcho suojasi yllättävänkin hyvin. Vaikkakin jalat jäivätkin aika paljon näkyviin, mutta se ei haitannut kun seisoo paikoillaan niin ei se vesi sinne periaatteessa sitten osu niin paljoa.

Sateessa sitten jatkoin kuitenkin kalastamista. Siirryin takaisin tuohon kulmaan josta viime kerralla (taas maininta) sain sen hauen. Ei tärpin tärppiä.. Vai olikohan se yksi. En ole varma. Siirryin sitten hieman taaemmas epäillyttävän näköiselle "laiturinpätkälle" joka oli pystyssä enään varmaan pyhällä hengellä. Siihen uskalsin kuitenkin mennä seisoskelemaan ja siitä heittelin mukavasti väylälle. Ei kuitenkaan mitään tulosta. Vaikkakin, tämä oli ainut paikka jossa oikeasti vissiinkin kävi kala edes kiinni. Mutta ei sitten innostunut enään seuraavilla heitoilla.

Sateen laannuttua, heittelin vielä muutaman hetken. Ei kuitenkaan minkäänlaista eloa kalojen puolelta. Lokitkin, jotka olivat eksyneet taakseni alkoivat hermostua kun kalaa ei näkynyt eikä kuulunut!

Steven Damn Seagulls

Vähän ajan päästä alkoikin tuulemaan melkoisen paljon. Ja kun katsoi horisonttiin, alkoi sieltä vyörymään ilkeän näköisiä pilviä kohti. Joten oli ehkä aika ottaa pyörä alle ja siirtyä jonnekkin muualle, ennen kuin olisi kaatosateen alla.

Siirtyminen Ruissalon sillalle

Lähdin polkemaan takaisin kotia kohti, mutta matkalle sitten alkoi hieman harmittamaan kun ei ollut kuitenkaan vielä tullut kalaa. Taasko tämä kalattomuus alkaa? Päätin sitten että voisin vielä yrittää kalastaa jostain. Kuuvannokka olisi ehkä liian vaikea paikka kun sillä hetkellä satoi hieman ja aikaisemminkin oli tullut vettä, joten sen kallioilla voisi olla melko riskialtista alkaa kalastelemaan. Joten päätin kokeilla vielä onneani Ruissalon sillalla, jahka sinne saapuisin. 

Matkalla Ruissalon sillalle hieman tosiaan tihkui vettä, mutta ei mitenkään paljon onneksi. Joten siitä selvittiin naarmuitta. Matkalla kuitenkin näin vesitason, joka alla olevassa kuvassa on.

Vesitaso ja uhkaavia pilviä

Kaikenlaista sitä Ruissalossakin tapaa. Tuli jostain syystä jotenkin James Bond olo, kun näki tuon vesitason. Tuostahan voisi vaan ihan Matti Meikäläis Bondina juosta vesitasolle ja lähteä pahiksia karkuun! Okei.. Nyt hieman karattiin aiheesta. 

Parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä olin saapunut Ruissalon sillalle. Huomasin siellä olevan jonkun muunkin kalastamassa. Kumma kun ei missään saa kalastaa rauhassa, no ei vaiskaan. Hienoa että ihmisiä jaksaa olevan liikkeellä Juhannuspäivänäkin kalastuksen ja luonnon merkeissä.

Ruissalon silta

Ruissalon sillalla kun katsoi taivaalle, oli hieman synkkää. Hieman tihkui vettä kun saavuin paikalle, mutta tuo tihkusade muuttui äkkiä auringonpaisteeksi. Se kyllä kävi minulle. Muistaakseni olen joskus kerran aikaisemminkin ollut tässä samaisessa paikassa kalastamassa, kuitenkaan tuloksetta. Eipä tämäkään kerta tuosta edellisestä Ruissalon silta -kerrasta mitenkään poikennut, sillä kalaa ei ollut maalla eikä halmeilla. Tosin huomasin vasta vähän myöhemmin että siellä on muutama ihan nami paikka mistä voisi heitellä joskus toiste paremmin. Alkoi vain taas hieman tihkuttamaan vettä, ja ajattelin pienessä päässäni että eiköhän tämä noin 3-4h kalastusreissu jo riitä tältä päivältä. Varsinkin kun katsoi jälleen hieman horisonttiin, oli siellä todella synkkiä pilviä joista näytti vettäkin tulevan alas.

Kotimatkalla vielä jäin fiilistelemään (järkyttävän ylämäen jälkeen), kuinka hienoja maisemia oikeasti Suoemssa voi olla. Ja varsinkin vielä Turussa, joka kuitenkin on suhteellisen iso kaupunki, eikä mitenkään niin maatalouskaupunkia. 

The farm view

Oli jotenkin yllättävän hyvin onnistunut näpsäisykuva kyllä puhelimella. Jotenkin tuo taustan uhkaavaisuus ja etualan talon kivetys ja punainen väri vaan synkkaavat keskenään.

Summa summarum

Semmoinen mukava aamuinen kalastusreissu tuli heitettyä näin Juhannuspäivänä omaksi iloksi ja mielen virkistykseksi. Kuitenkin eniten jäi vaivaamaan se tosiasia, että kalaa ei vaan tullut tällä kertaa. Miksi sitten ei tullut kalaa? No, siihen on varmasti monta erilaistakin syytä olemassa.

Luulen että kalattomuuden syynä oli tällä kertaa monen osion summa. Omaa aktiivisuutta kalapaikan vaihtelevuudella, olisi varmasti saanut lisättyä kalojen saamisen todennäköisyyttä. Ei vaan oikein maittanut ajatus siirtyä polkupyörällä paikasta toiseen, varsinkaan kun välillä satoi vettä. Lisäksi, en tiedä vaihdoinko liian usein kuvaa. Olisiko sittenkin pitänyt pitää hieman samaa kuvaa, jotta olisi jotain jatkuvaa kiusaamista samalla? En tiedä. Sateellakin saattoi olla jokin merkitys, vaikkakin silloinhan vedennan pitäisi viilentyä ja kalojen tulla enemmän pintaa kohden napsimaan erinäisiä ökkimönkiäisiä siitä.

Tiedä häntä mistä nämä johtuvat. Ovat ehkä sitten vain jotain henkimaailman juttuja enemmänkin. Joskus tulee kalaa, ja joskus ei. Mutta ei tästä kuulu lannistua, vaan uutta matoa koukkuun!

Se täytyy kuitenkin todeta, että oli todella mukava käydä Ruissalossa ja olla luonnossa. Käykää ihmiset luonnossa! Sinne ihminen oikeasti kuuluu. Siellä on hyvä olla. Kunhan viette roskanne roskikseen!

Loppuun vielä aivan loistava Fingerpori-sarjakuva joka pisti naurattamaan

Kalaterveisin,

Niko